Vaikka suomalaisia muutti Pohjois-Amerikkaan jo aiemminkin, 370 000 suomalaisen siirtolaisen voidaan katsoa synnyttäneen varsinaisen muuttoaallon vuosina 1860-1930. Suurimman aallon aikaan vuosina 1870-1920 puolet siirtolaisista oli kotoisin Vaasan läänin alueelta. Siirtolaiset matkustivat parin viikon matkan laivalla Ruotsin ja Englannin kautta lähinnä New Yorkin Ellis Islandille, Bostoniin ja Quebec'iin, sekä vähemmässä määrin Portlandiin ja Philadelphiaan. Jotkut matkustivat Venäjän tai Saksan satamien kautta. Koska yleensä määränpäässä ei ollut luterilaista seurakuntaa, siirtolaiset jäivät kirjoille suomalaisiin seurakuntiinsa eivätkä ottaneet muuttokirjoja, eikä heitä siksi ole pois muuttaneiden luetteloissa. Rippikirjoissa Amerikkaan muutot mainitaan tavallisesti Am-alkuisella merkinnällä. Alla on esimerkkinä valokuva Alahärmän rippikirjasta 1897-1906, jossa kerrotaan Frans Oskar Loukasmäen muuttaneen Amerikkaan kesällä 1904, ja hänen Hilma-vaimonsa ja alle puolivuotiaan Tyyne Maria -tyttärensä seuranneen vajaan vuoden kuluttua perässä.

 Kuva: Valokuva Alahärmän rippikirjasta 1897-1906 (mikrokortilta)

Ulkomaille muuttoa varten tarvittiin passi, joka hankittiin yleensä lähellä matkustusajankohtaa. Siirtolaisuusinstituutilla on maksullinen siirtolaisrekisteri, josta voi etsiä myönnettyjen passien tietoja. Jos passit löytyvät, on aika varmaa, että henkilö on todella matkustanut, eikä muutto ole jäänyt vain aikeeksi. Tosin joskus matkustettiin myös väärällä passilla.

Kuvat: Loukasmäen perheen passit Siirtolaisuusinstituutin tietokannassa.