Ennen harjoittelua, minulla ei ollut kokemusta itsenäisesti oppituntien pitämisestä tai suunnittelusta. Asetin itselleni siis korkeat tavoitteet, joiden mukaan halusin kehittää laajasti omaa pedagogista osaamista sekä saan varmuutta omaan opettamiseen ja ohjaamiseen. 

Harjoittelun aikana jakson ja tuntien suunnittelu 

Harjoittelussa tuli tehdä tunti- ja jaksosuunnitelmat oppimateriaaleja ja OPS:ia hyödyntäen. Tämä aluksi tuntui haastavalta etenkin jaksosuunnitelmien kohdalla. Kuitenkin harjoittelun edessä ymmärsin mikä merkitys jaksosuunnitelmalla on opetuksen suunnittelussa. Jaksosuunnitelma antoi suuntaa tuntisuunnitelmille, jolloin tuntisuunnitelmien tekeminen ei ollut niin haastavaa, kun oli selvät raamit ja tavoitteet jaksolle.  

Tuntien suunnittelussa hyödynsin paljon oppikirjojen opettajien materiaalia, mutta siinä määrin, että ne antoi raamit tunnin suunnitteluun. Materiaalit antoi ideoita, mitä lähdin jalostamaan niin, että ne toimii kyseisen luokan oppilaiden kanssa, näin saatiin huomioitua oppilaiden erilaiset oppimisedellytykset. Materiaaleista karsiutui opetusryhmälle liian helpot tai liian vaativat tehtävät, fokus pidettiin tavoitteiden ja opetettavan asian ymmärtämiseen.  Tuntisuunnitelmaan sisällytin ylös- ja alaspäin eriyttäviä tehtäviä, joita pystyttiin mukauttamaan koko opetusryhmään. Esimerkiksi matematiikan tunnilla eriytettiin ylöspäin seuraavan luokka-asteen tehtävämonisteilla. Tuntien suunnittelussa opin ottamaan huomioon sen, että yksi oppitunti on aina osa kokonaista koulupäivää. Jos päivään on jo sisältynyt aktiivista, toiminnallista yhteistä tekemistä, on hyvä seuraavan tunnin olla rauhallinen, itsenäistä tekemistä oleva, jotta oppilaat saavat aikaa rauhoittumiseen. 

Tuntien toteuttaminen oli itselle tuttua, sillä valmennustoiminnassa toimitaan harjoituksissa tuntisuunnitelman mukaan. Harjoittelun aluksi, tuntisuunnitelmaan merkityt aikaikkunat helpotti tuntien pitämistä, mutta kun homma alkoi sujumaan, ei aikaikkunoita enää tarvinnut. Tuntien toteutuksessa huomasi myös sen, mitä tuntisuunnitelmasta lopuksi toteutetaan, mikä on oleellista oppilaiden oppimisen ja tunnin tavoitteiden näkökulmasta.  

Musiikin opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen 

Itselleni järkytyksenä oli musiikin opetus, sillä itselläni ei ole erityistä soittotaitoa missään soittimessa. Aluksi olin skeptinen, mutta musiikin aineenopetus antoi paljon eväitä tulevaisuuteen ja etenkin vahvisti tietoisuutta omasta osaamisesta ja korjasi käsitystä siitä, että musiikkia opettaessa tulee osata säestää esimerkiksi pianolla tai kitaralla. Ennen harjoittelua ideoin jo musiikin tunteja, ideoita oli esimerkiksi BoomWhackers-soittaminen, musiikkiraati ja musiikkiliikuntaa. Suunnittelemani ja toteuttamani tunnit olivat monipuolisempia, soitimme oppilaiden kanssa rytmisoittimia ja kanteletta. Ymmärsin myös että musiikin tunneilla organisointi, eli se, miten ohjataan ja opastetaan soittaminen, vaatii tarkkuutta ja pedagogisia ratkaisuja. 

Musiikin tuntien suunnittelussa oli aluksi todella haastavaa pohtia, mitä kaikkea opetettavalla ryhmällä voi toteuttaa. Oma osaamiseni on enemmän musiikkiliikunnassa, mutta kuusi viikkoa musiikkiliikuntaa olisi aivan liian yksipuolista. Suunnittelussa lähdettiinkin pohtimaan omia vahvuuksia, missä itse olen mukavuusalueella. Rytmit, perussykeen löytäminen sopi hyvin opetusryhmän tavoitteisiin ja tunneista saatiin suunniteltua monipuolisia ja mielenkiintoisia. Suunnittelussa kehitys näkyi nopeasti ensimmäisen tunnin pitämisen jälkeen. Organisointi, ennakointi ja tuen tarve tuli olla suunnitelmassa jo, jotta opetus on laadukasta. 

Oppimistilanteiden arviointi ja toimiminen 

Tässä harjoittelussa pidin ensimmäistä kertaa opetustunteja itse. Opetuksen ja oppilaiden toiminnan ja huomion samanaikaisuus kuitenkin oli itselle vaivatonta, valmiudet tulevat juurikin valmennustyöstä. Välillä saattoi olla tilanteita, joissa ei ehtinyt tekemään niin laajoja havainnoita luokasta. Pitämäni tunnit sisälsivät opettajajohtoisen opettamisen lisäksi oppilaiden itsenäistä tekemistä, jolloin pääpaino oli havaintojen tekemisessä. Oppimistilanteissa arvioin jatkuvasti oppilaiden kykyä keskittyä oppituntiin ja opetukseen, työskentelyä ja työrauhan mukaisesti toimimista. Oppilaita tuli välillä muistuttaa työrauhan antamisesta ja viittaamisesta. Saloviidan (2013) mukaan luokan levottomuuden ja huonon työrauhan takana on usein luokan sääntöjen noudattamattomuus. Tässä harjoitteluluokassa sääntöjen noudattamiseen oli tehty jo paljon työtä, jonka vuoksi työrauha ja oppilaiden keskittyminen oli pääosin erinomaista. Tämä antoi mahdollisuuden itselleni, harjoittelijana myös onnistumisen kokemuksiin. 

Kuten aiemmin mainittu, koen kehittyneeni paljon arvioinnissa. Siinä, mikä arvioidaan olevan oleellisinta oppilaiden oppimiselle, etenkin kun poiketaan aiemmin suunnitellusta tuntisuunnitelmasta. Formatiivinen arviointi oli itselle tuttua, jatkuvaa havainnointia, oppilaiden työskentelyn tarkastelua. Esimerkiksi arvioin yhdellä matematiikan tunnilla käsitellyn asian vaativan kertausta, jonka vuoksi aihetta kerrattiin vielä seuraavalla tunnilla. Summatiivista arviointia tehtiin tarkastelemalla oppilaiden läksyjä sekä matikan testillä.  

Oppilaiden ajattelun- ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen 

Harjoittelussa pitämäni tunnit sisälsivät paljon oppilaiden kokemuksien ja ajatusten jakamista. Uusia käsitteitä tarkkailtiin laajasti, esimerkiksi geometrian pohjustuksessa pohdittiin ensin mikä on kolmio, mikä ympyrä, mitä tarkoittaa kolmiulotteisuus. Halusin painottaa oppilaiden ajattelun ja pohdinnan aktivointia. Vuorovaikutustaitoja kehitettiin yhteisessä keskustelussa ja pari/ryhmätyöskentelyssä. Yhteisessä keskustelussa muistutettiin puheenvuorojen pyytämisestä ja muiden kuuntelusta ja kunnioittamisesta. 

Opetuksessa ja opetuksen materiaaleissa uudet käsitteet ja vertauskuvat avattiin ensin oppilaiden oman pohdinnan kautta, jonka jälkeen opettajana tarkensin mitä käsite tosiasiassa tarkoittaa ja miten se määritellään. 

Yhteisopettajuus harjoittelussa 

Yhteisopettajuutta pidin toisen opiskelijan kanssa neljä tuntia, kaksi tuntia matematiikkaa ja kaksi tuntia kuvaamataitoa. Yhdessä tuntien suunnittelu oli positiivinen kokemus ja saatiin hyödynnettyä molempien jo valmista osaamista sekä uusia luovia työskentelyideoita. Tuntien toteutuksessa yhteisopettajuus onnistui, sillä toisen opettaessa luokalle, toinen pystyy kiertää luokassa ja tarkastelemassa missä oppilaiden työskentelyssä mennään, tarvitseeko palata tai kerrata yhteisesti jotakin asiaa. Nikkolan ym. (2013) mukaan opettajan havainnointia rajoittaa vastuu ja tekemisen paljous. Tähän ratkaisuna olisi käytännön toiminnan organisoinnista huolen pitävä ohjaaja. Opetuksen toteuttaminen yhdessä työparin kanssa tarjoaa juuri tämän mahdollisuuden. Yksilöllisen tuen antaminen ja käytännön toiminnan organisointi helpottuu ja formatiivinen arviointi on tarkempaa. Todellisuudessa yhteisopettajuus on juuri sitä, että se antaa enemmän kuin ottaa, eli siitä hyötyy opettajat ja oppilaat. Ideoidaan ja kehitetään uusia innovatiivisia työskentelytapoja ja projekteja, joisa hyödynnetään molempien opettajien osaamista ja mielenkiinnonkohteita. Kollegalta voi oppia paljon sekä havainnointiin on enemmän aikaa niin voi myös oppia oppilaiden käytöksestä paljon, mitä voi huomioida jatkossa kun pitää itse tunteja. 

Yhteisopettajuus alkaa työpariin tutustumisella, jotta he tuntevat toistensa persoonat, toimintatavat, opetustyylin ja osaamisen (Pulkkinen & Rytivaara, 2015). Tähän olisi kannattanut käyttää enemmän aikaa, sillä koin yhteisopetus tunneissa tapahtuvan hieman päälle puhumista toisen opiskelijan kanssa. Tutustumiseen olisi voinut käyttää enemmän aikaa, jos yhteisopettajuutta olisi ollut pidempi jakso tai useampi oppitunti. 

 

 

Yksi kehittymistavoitteistani on viedä omaa kykyäni havainnoida ja huomioida erilaisia ryhmäprosesseja opetuksen ja opettamisen aikana. Koen tämän tavoitteen kehittyvän kokemuksen karttuessa, ja haluan päästä aktiivisesti kehittämään tätä esimerkiksi tekemällä opintojen ohella sijaisuuksia. 

 

 

Lähteet: 

Pulkkinen, J. & Rytivaara, A.,2015, Yhteisopetuksen käsikirja. Saatavilla Yhteisopetuksen käsikirja.pdf (jyu.fi)  

Saloviita, T. (2013). Luokka haltuun!: Parhaat keinot toimivaan opetukseen. PS-kustannus. 

Nikkola, T. & Löppönen, P. 2013. Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin. Saatavilla: https://opinkirjo.fi/wp-content/uploads/2018/12/oivalluksia_ryhmasta.pdf