Enne lukoita, eettisen osaamisen termi oli täysin uusi itselle. Eettisyydestä
ja etiikasta oltiin puhuttu hieman yläasteen uskonnon opinnoissa, niitä ei
kuitenkaan korostettu. Lukiossa kuitenkin filosofian kautta etiikka ja eettinen
ajattelu alkoi kiinnostamaan enemmän.

Ihmisenä koen olevani biosentristi, eli pyrin kohtaamaan ja kohtelemaan
yksilöitä ja elollisia olentoja tasa-arvoisesti. Tämä näkyy esimerkiksi moraalin
piirini laajuutena, johon kuuluu niin perhe, ystävät koulussa kohtaamat ihmiset,
lemmikit ynnä muut.

Itselleni tärkeitä arvoja ovat muun muassa opiskelu, koulutus, oikeudenmukaisuus
ja tasa-arvo, sillä näiden avulla tulevaisuudessa jokainen voi menestyä elämässään
ja saada mahdollisimman hyvät työkalut hyvään elämään. Myös luonto ja rakkaus ovat minulle tärkeitä arvoja.

Saatan itseni melko usein ristiriitatilanteisiin, jossa minun tulee päättää oman tai
muiden mielihyvän ja tyytyväisyyden välillä. Voi siis sanoa että olen toiminnaltani
myös altruismiin taipuva, sillä toimin melko usein muiden mielihyvän eteen oman
mielipahan kustannuksella.


Omat eettiset periaatteeni näkyvät selkeästi ajattelussani ja toiminnassani. Pyrin
aina toimimaan eettisesti oikein ja joskus liiankin, jolloin aiheutan esimerkiksi
stressiä itselleni omasta toiminnasta. Puutun usein konfliktitilanteisiin, joissa
koen omat arvoni uhatuiksi. 

Koska koulutus ja opiskelu ovat itselleni tärkeimpiä arvoja, olen itse ollut aina
kiinnostunut näistä. Koen että ihminen voi kehittää itseään jatkuvasti eri osa-alueilla.
Kuitenkin voisin tulevaisuudessa myös osallistua hyväntekeväisyysohjelmiin ja -järjestöihin,
joiden avulla voin edistää minulle tärkeiden arvojen ja ajatusten vahvistumista.


Tilanteita, joissa olen toiminut omia eettisiä periaatteitani vastaan on ollut jotkin
konfliktitilanteet, joissa olen mennyt liian henkilökohtaisuuksiin. Toimintani ei
myöskään aina ole luontoa arvostavaa, jolloin rikon itselleni tärkeää luonnon arvoa.
Joskus joudun ostamaan uuden vesimuovipullon tai ostamaan vaatteita, joiden
tuottamiseen ei ole otettu huomioon esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjä.


Koen oikean ja väärän, hyvän ja pahan käsityksien olevan universaaleja, kaikkialla
melko samanlaisena pysyvinä käsitteinä. On väärin tuottaa mielipahaa toiselle,
loukata toista tai esimerkiksi varastaa ja vastakohtana hyvänä käsitetään auttaminen,
muiden ihmisten tukeminen ja ystävän murheiden kuunteleminen.

Kuitenkin ihminen voi kohdata ristiriitatilanteen, joissa oikean ja väärän raja
on hyvin häilyvä. Maailmassa on useita esimerkkejä tilanteista, joissa yksilön
tulee perinpohjin tutkia sitä, mitkä asiat hän kokee oikeana ja mitkä vääränä.

Yhteisöissä ja yhteiskunnissa on useita erilaisia normeja, joita yksilö omaksuu
vuorovaikutuksen kautta muilta yhteisön jäseniltä. Ne ovat kirjoittamattomia,
mutta ne näkyvät suoraan meidän toiminnassamme. Esimerkiksi suomalaiseen
kulttuuriin liittyvä normi on se, että kengät otetaan jalasta sisätiloissa. Toisin kuin
taas säännöt ovat kirjoitettuja ohjeistuksia toiminnalle, esimerkiksi kirjastoissa
sääntönä on olla hiljaa. Normit voivat olla iskostuneita meidän ajatteluumme ja toimintaamme niin,
että niitä ei edes tiedosteta, kun taas säännöt usein lukevat jossain, jolloin ne tiedostetaan.


Opettajana voi tulla useita erilaisia dilemmoja vastaan. Esimerkiksi se, missä
menee raja sen kanssa, miten läheinen oppilaiden kanssa saa olla. Itse valmennustyössä
olen hyvin kiinnostunut valmennustyttöjen elämästä ja siitä minkälaisia persoonia he
ovat. Olen kiinnostunut lasten kehityksen seuraamisesta ja koen että kyselemällä ja
tiedustelemalla heidän ajatuksiaan, pystyn konkreettisesti huomaamaan kehityksen.
Mutta missä menee tämän raja? Myös se miten paljon oppilaiden toimintaa tulee seurata
ja keskustella, mikä menee vaitiolovelvollisuuden yli ja missä raja menee.

Esimerkiksi jos huomaa lapsella olevan haastavaa pysyä hereillä tunnilla ja hän syö
maanantaina lounaalla koko viikonlopun edestä, saako kysyä vertaistukea ja kysellä kolleegoilta apua? OAJ:n artkikkelissa "opetustyön eettiset periaatteet" korostetaan ajatusta siitä, että opettajan tulee tunnistaa työssään raja eettisten ja juridisten kysymysten välillä. (OAJ, Opetustyön eettiset periaatteet). Tämä tarkoittaa sitä, että opettajan ammatti antaa tietyt eväät eettisille teemoille ja itse työnkuva sekä vastuu ovat määritelty lainsäädännössä. Lainsäädäntö ei siis velvoita opettajan ammatissa toimivia yksilöitä tiettyyn eettiseen ajatteluun tai toimintaan, vaan se on enemmän opittua ja yksilöstä itsestään lähteviä periaatteita esimerkiksi siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin.