Osakeyhtiön ja osuuskunnan vertailua
Osuuskunnan ja osakeyhtiön hallintojärjestelmä ja päätöksenteko
ovat keskenään erilaisia.
Osuuskunta on tavallaan demokraattisempi yhtiömuoto kuin
osakeyhtiö.
Osuuskunta on jäsentensä omistama ja demokraattisesti hallitsema
yritys.
Osakeyhtiön omistavat osakkaat, joilla on hallussa osakeyhtiön
osakkeet.
Osuuskunnassa jokaisella jäsenellä on yleensä yksi ääni
riippumatta sijoituksen suuruudesta (jäsen ja ääni -periaate).
Sen sijaan osakeyhtiössä ääniä saa osakkeiden määrän
mukaisesti.
Eli mitä enemmän omistaa yhtiön osakkeita, sitä enemmän on
äänivaltaa yhtiössä.
Tämä osake-enemmistön määräävyys ei kuitenkaan aina pidä
paikkansa osakeyhtiön hallintosysteeminä (vrt. esim. ns. nurkan-
valtaukset, ks. alla tarkemmin).
Osuuskunnasta saatava hyöty perustuu siihen, kuinka paljon jäsen
käyttää osuuskunnan palveluja, esim. ostaa osuuskaupasta
tavaroita tai palveluja.
Osuuskunnassa tulos siis jaetaan sen mukaan kuin kukin jäsen on
käyttänyt osuuskunnan palveluita.
Osuuskunnassa palveluiden tuottaminen on pääasia.
Osakeyhtiössä pääoman tuotto on pääasia ja tulos jaetaan
osakeomistuksen mukaan.
Osakeyhtiössä osakas voi saada osinkoja tai myydä
omistamiaan osakkeita.
Osuuskunnan oma pääoma vaihtuu koko ajan, kun taasen osake-
yhtiöllä on aina kiinteä pääoma.
Perinteisesti osuuskunnat ovat liikevaihdoltaan pienempiä
yrityksiä kuin osakeyhtiöt.
Osuuskuntien ja osakeyhtiöiden eroavaisuudet ovat kuitenkin
vähentyneet, esim. Osuuspankki tai S-ketju menestyvät ja
toimivat kuin osakeyhtiömuotoiset pankit ja kauppaketjut.
Esim. S-ryhmä listautui pörssiin 2021 eli osuuskauppamuoto
ja osakeyhtiömuoto ovat käytännössä limittyneet.
Historiallisesti osuustoimintaliike syntyi maaseudulla, kun
maalaiset halusivat itsenäisesti luoda paikkakunnalle
parempaa elintasoa ja omistaa itse yritykset paikallisesti.
Osakeyhtiöt taasen ovat historiallisesti syntyneet
suurliike-elämän ja kansainvälisen sijoitusbisneksen ja
merentakaisen ulkomaankaupan välineiksi.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
LISÄTIETO: Nurkanvaltaukset Suomessa "iloisen kulutusjuhlan"
ja "kasinotalouden" 1980-luvulla
(lähde: Wikipedia, haettu ke 7.1.26)
Nurkanvaltaus tuli Suomessa yleiseksi 1980-luvun kasinotalous-
vuosina.
Nurkanvaltauksessa valtaaja hankki pörssiyhtiöstä vähintään
10% erän eli "nurkan".
10 % omistus takasi oikeuden asettaa oma tilintarkastaja ja
käytännössä myös paikan hallintoneuvostossa.
Nurkka saattoi tuoda myös määräävän aseman.
Aktiivisia nurkanvaltaajia olivat pankit kuten SKOP.
Ne kiersivät lakimääräisiä sijoitusrajoituksia käyttämällä ostoihinsa
kulissi- eli bulvaaniyhtiöitä.
Nurkanvaltaajien tarkoitus ei välttämättä ollut vallata yhtiötä
vaan myydä osakkeet voitolla.
Valtaaja kiristi yhtiön vanhoja omistajia uhkaamalla yhtiön
toimintaan puuttumisella ja jopa sen sotkemisella, jos he eivät
suostuisi ostamaan nurkkaa takaisin ylihintaan.
Nurkanvaltaus oli mahdollista, koska pörssin sääntely oli
riittämätöntä.
Nurkan pystyi valtaamaan salaa, sillä omistusten ilmoittamista
ei valvottu.
Lunastusrajoja ei ollut, joten nurkkaajat saattoivat ostaa
haluamansa määrän osakkeita ilman velvollisuutta lunastaa
loput osakkaat ulos.
Tunnettuja 1980-luvun nurkanvaltauksen kohteita olivat mm.
Helsingin Osake-Pankki HOP ja kirjakustantaja Werner Söderström
eli WSOY.
2000-luvulta esimerkki nurkanvaltauksesta on Digitan myyminen
ulkomaille ja veronmaksajien verojen kuppaaminen mediaveroina
veroparatiiseihin.
ovat keskenään erilaisia.
Osuuskunta on tavallaan demokraattisempi yhtiömuoto kuin
osakeyhtiö.
Osuuskunta on jäsentensä omistama ja demokraattisesti hallitsema
yritys.
Osakeyhtiön omistavat osakkaat, joilla on hallussa osakeyhtiön
osakkeet.
Osuuskunnassa jokaisella jäsenellä on yleensä yksi ääni
riippumatta sijoituksen suuruudesta (jäsen ja ääni -periaate).
Sen sijaan osakeyhtiössä ääniä saa osakkeiden määrän
mukaisesti.
Eli mitä enemmän omistaa yhtiön osakkeita, sitä enemmän on
äänivaltaa yhtiössä.
Tämä osake-enemmistön määräävyys ei kuitenkaan aina pidä
paikkansa osakeyhtiön hallintosysteeminä (vrt. esim. ns. nurkan-
valtaukset, ks. alla tarkemmin).
Osuuskunnasta saatava hyöty perustuu siihen, kuinka paljon jäsen
käyttää osuuskunnan palveluja, esim. ostaa osuuskaupasta
tavaroita tai palveluja.
Osuuskunnassa tulos siis jaetaan sen mukaan kuin kukin jäsen on
käyttänyt osuuskunnan palveluita.
Osuuskunnassa palveluiden tuottaminen on pääasia.
Osakeyhtiössä pääoman tuotto on pääasia ja tulos jaetaan
osakeomistuksen mukaan.
Osakeyhtiössä osakas voi saada osinkoja tai myydä
omistamiaan osakkeita.
Osuuskunnan oma pääoma vaihtuu koko ajan, kun taasen osake-
yhtiöllä on aina kiinteä pääoma.
Perinteisesti osuuskunnat ovat liikevaihdoltaan pienempiä
yrityksiä kuin osakeyhtiöt.
Osuuskuntien ja osakeyhtiöiden eroavaisuudet ovat kuitenkin
vähentyneet, esim. Osuuspankki tai S-ketju menestyvät ja
toimivat kuin osakeyhtiömuotoiset pankit ja kauppaketjut.
Esim. S-ryhmä listautui pörssiin 2021 eli osuuskauppamuoto
ja osakeyhtiömuoto ovat käytännössä limittyneet.
Historiallisesti osuustoimintaliike syntyi maaseudulla, kun
maalaiset halusivat itsenäisesti luoda paikkakunnalle
parempaa elintasoa ja omistaa itse yritykset paikallisesti.
Osakeyhtiöt taasen ovat historiallisesti syntyneet
suurliike-elämän ja kansainvälisen sijoitusbisneksen ja
merentakaisen ulkomaankaupan välineiksi.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
LISÄTIETO: Nurkanvaltaukset Suomessa "iloisen kulutusjuhlan"
ja "kasinotalouden" 1980-luvulla
(lähde: Wikipedia, haettu ke 7.1.26)
Nurkanvaltaus tuli Suomessa yleiseksi 1980-luvun kasinotalous-
vuosina.
Nurkanvaltauksessa valtaaja hankki pörssiyhtiöstä vähintään
10% erän eli "nurkan".
10 % omistus takasi oikeuden asettaa oma tilintarkastaja ja
käytännössä myös paikan hallintoneuvostossa.
Nurkka saattoi tuoda myös määräävän aseman.
Aktiivisia nurkanvaltaajia olivat pankit kuten SKOP.
Ne kiersivät lakimääräisiä sijoitusrajoituksia käyttämällä ostoihinsa
kulissi- eli bulvaaniyhtiöitä.
Nurkanvaltaajien tarkoitus ei välttämättä ollut vallata yhtiötä
vaan myydä osakkeet voitolla.
Valtaaja kiristi yhtiön vanhoja omistajia uhkaamalla yhtiön
toimintaan puuttumisella ja jopa sen sotkemisella, jos he eivät
suostuisi ostamaan nurkkaa takaisin ylihintaan.
Nurkanvaltaus oli mahdollista, koska pörssin sääntely oli
riittämätöntä.
Nurkan pystyi valtaamaan salaa, sillä omistusten ilmoittamista
ei valvottu.
Lunastusrajoja ei ollut, joten nurkkaajat saattoivat ostaa
haluamansa määrän osakkeita ilman velvollisuutta lunastaa
loput osakkaat ulos.
Tunnettuja 1980-luvun nurkanvaltauksen kohteita olivat mm.
Helsingin Osake-Pankki HOP ja kirjakustantaja Werner Söderström
eli WSOY.
2000-luvulta esimerkki nurkanvaltauksesta on Digitan myyminen
ulkomaille ja veronmaksajien verojen kuppaaminen mediaveroina
veroparatiiseihin.