Vuorovaikutus on yksi olennaisimmista asioista opettajan asiantuntijuudessa. Työ pohjautuu pitkälti siihen, että opettaja on vuorovaikutussuhteessa sekä oppilaiden muiden kollegoiden että vanhempien kanssa. Opettajan työ on yhteisöllisempää ja ajatus siitä, että opettajan tulisi pärjätä yksin tulisi hylätä. (Gerlander & Kostiainen 2009.)  Aiempien harjoittelujen aikana keskityin lähinnä oppilaiden kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen, mutta tässä harjoittelussa kiinnitin huomiota myös opettajien keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä vuorovaikutukseen kodin ja koulun välillä.

 

VUOROVAIKUTUS OPETTAJA JA OPPILAAN VÄLILLÄ

 

Koen oppilaisiin tutustumisen erittäin tärkeänä, jotta vuorovaikutus syventyisi oppilaan ja opettajan välillä. Harjoittelun alussa pyrin havainnoimaan oppilaiden yksilöllisiä ominaisuuksia ja pohtimaan sitä, millä tavoin kutakin oppilasta pystyy lähestymään parhaiten. Aluksi minua mietitytti, miten pienten oppilaiden kohtaaminen onnistuisi, sillä oli kulunut jonkin aikaa siitä, kun olin ollut opettamassa näin pieniä oppilaita. Viime harjoittelussa huomasin, miten sujuvampaa vuorovaikutus vanhempien oppilaiden kanssa oli, kun oppi ymmärtämään heidän ajatusmaailmaansa sekä puhumaan heidän kiinnostuksenkohteistaan. Huomasin myös, että huumori toimi hyvänä keinona tutustua oppilaisiin, kunhan huumorin osasi kohdistaa oikealla tavalla ja oppilaisiin, jotka olivat huumorintajuisia. Tässä harjoittelussa huomasin, että oppilaat eivät ole niinkään kiinnostuneita siitä, että tiedän tarkalleen, mistä he puhuvat ja mikä heitä kiinnostaa. Enemmänkin he toivoivat sitä, että kuuntelisin heitä ja kyselisin heiltä jatkokysymyksiä esimerkiksi siitä, mikä heitä kiinnostaa. Pyrin täten siihen, että vuorovaikutuksestani välittyisi oppilaille välittäminen ja se, että he uskaltaisivat kertoa minulle asioita rohkeasti. Harjoittelun edetessä huomasinkin, että oppilaat lähestyivät minua rohkeammin luokkahuoneessa sekä luokkahuoneen ulkopuolella.

Huomasin rutiineilla olevan suuri merkitys sekä tuntien kulumiseen että vuorovaikutukseen. Jokaisen oppilaan tervehtiminen tuntien alussa auttoi minua huomaamaan paremmin, millaisilla fiiliksillä oppilas tuli luokkaan. Yleensä, jos oppilasta vaivasi jokin asia, oppilas ilmaisi sen jo käytävällä, jolloin sain käsiteltyä näitä tunteita jo ennen tunnin alkua.  Lisäksi jokaisen oppilaan hyvästely koulupäivän lopuksi saa oppilaan tuntemaan, että hänestä välitetään ja, että opettaja odottaa innolla oppilaan uudestaan näkemistä. Haastavimmat vuorovaikutustilanteet liittyivät tässä harjoittelussa oppimistilanteisiin. Näihin tilanteisiin liittyi yleensä se, että oppilas ei halunnut tehdä enempää tehtäviä. Välillä oli haastavaa saada oppilasta keskustelemaan siitä, että miksi hän ei halua tehdä tehtäviä ja motivoida oppilasta jatkamaan. Kuitenkin vähitellen huomasin, että jollekin oppilaalle esimerkiksi kehuminen auttoi häntä jatkamaan tehtävien tekemistä. Vanhempien oppilaiden kanssa uskon, että haastavimmat vuorovaikutustilanteet taas liittyvät siihen, että henkilökemiat eivät kohtaa. Näissä tilanteissa on pitänyt pohtia tarkemmin sitä, miten voisi lähestyä oppilasta ja, miten oppilas voisi tuntea opettajan luotettavana ja turvallisena.

 

TUNTEIDEN SÄÄTELY

Jotta vuorovaikutus olisi onnistunutta, opettajan tulisi pystyä säätelemään omia tunteitaan. Vuorovaikutus oppilaan ja opettajan välillä on intensiivistä, mikä herättää molemmille osapuolille erilaisia tunteita (Kokkonen 2017.) Olen kokenut aina omien tunteiden säätelyn suhteellisen helppona, vaikkakin opetustyö on tuonut mukanaan paljon erilaisia tunteita. Pääosin opetustyöstä nousevat tunteet ovat myönteisiä ja koen esimerkiksi onnistuneet vuorovaikutustilanteet oppilaiden kanssa sekä oppilaiden onnistumisen kokemukset lisäävän näitä myönteisiä tunteita. Kuitenkin välillä stressi ja riittämättömyyden tunne ovat läsnä, jolloin pyrin siihen, että säätelen näitä tunteita ja pyrin siihen, että minimoisin näiden tunteiden näkymisen oppilaille, sillä koen, että esimerkiksi opettajan stressi vaikuttaa myös negatiivisesti oppilaiden olotilaan. Kokkonen (2017) muistuttaakin, että opettajan tunteiden säätelyllä on vaikutusta esimerkiksi siihen, että oppilas kokee olonsa turvalliseksi luokassa. Tärkeää mielestäni on kuitenkin opettajana ymmärtää, että tunteiden säätely ei tarkoita tunteiden tukahduttamista. Opettajan tulisi käsitellä stressiä esimerkiksi kollegoiden kanssa, jotka pystyvät antamaan vertaistukea. Ainakin itse olen huomannut, että kun omista tunteista saa puhua heti vaikka oman harjoitteluparin kanssa niin tällöin nämä tunteet eivät kantaudu niin helposti kotiin. Myöskään oppilaiden edessä ei ole olennaista se, että tukahduttaa omia tunteitaan. Mielestäni on inhimillistä, jos opettaja kertoo, että on esimerkiksi surullinen jonakin päivänä, sillä tällöin oppilaillekin välittyy tunne siitä, että on hyvä tunnistaa myös niitäkin tunteita, josta tulee paha olo itselle.  

 

TYÖKAVEREIDEN JA VANHEMPIEN KOHTAAMINEN

 

Tässä harjoittelussa pääsin työskentelemään enemmän yhteistyössä koulunkäynninohjaajien kanssa. Olen itse tehnyt välivuotena koulunkäynninohjaajan tehtäviä ja huomasin jo tällöin, miten tärkeää oli luonteva vuorovaikutus luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan välillä.  Tämä pätee myös yhteisopettajuuteen. Ilman toimivaa vuorovaikutusta on haastavaa tehdä yhteistyötä ja tämä näkyy myös opetuksen laadussa. Koen itse voimavarana sen, jos saan opettaa jonkin toisen opettajan kanssa tai minulla on jotain muuta apua luokassa, sillä tällöin oppilaita on tukemassa enemmän kuin yksi henkilö sekä myös opetusta suunnitellessa ideoiden määrä on suurempi. Tässä harjoittelussa koen yhteistyön olleen sujuvaa rinnakkaisluokkien harjoittelijoiden kanssa sekä koulunkäynninohjaajien kanssa.  Pääsin myös näkemään erityisopettajan kanssa tapahtuvaa yhteistyötä erityisesti äidinkielen opetuksen kohdalla. Osan oppilaiden ollessa erityisopettajan kanssa, kykenin paremmin tarkkailemaan luokassa tapahtuvaa toimintaa sekä arvioimaan oppilaita.

Vanhempien kohtaaminen on ollut opiskelijoiden keskuudessa yleensä hieman mysteeri ja varmasti suurin osa tuntee tämän vuorovaikutusalueen haastavimpana. Olen päässyt mukaan muutamiin vanhempainiltoihin ja tässä harjoittelussa pääsin mukaan vuoden ensimmäiseen vanhempainiltaan, joka mielestäni oli erittäin onnistunut. Huomasin, että monia vanhempia jännitti vanhempainillassa, sillä se oli joidenkin ihan ensimmäinen vanhempainilta. Kuitenkin, kun vanhemmat pääsivät keskustelemaan toistensa kanssa, keskustelusta tuli soljuvampaa. Opettajasta myös huokui lämpö vanhempia kohtaan ja hän halusi luoda luokkaan ilmapiirin, jossa vanhemmat pystyvät rohkeasti kertomaan heitä askarruttavista asioista. Vanhempienkin kohtaamisessa uskon, että tärkeää on se, että opettaja luottaa omaan tekemiseen, sillä hän on lasten koulunkäyntiin liittyvissä asioissa asiantuntija. Jos ensimmäisten harjoittelujen aikaan lasten vanhemmat olisivat tulleet seuraamaan tuntiani, olisin varmasti ollut epävarma ja hieman jännittynyt. Kuitenkin tässä vaiheessa opintoja alan olla paljon varmempi omasta tekemisestä eikä minua haitannut ollenkaan, että vanhemmat olivat seuraamassa tuntejani. Pääsin tällöin myös tutustumaan heihin paremmin sekä vanhemmat pääsivät seuraamaan heidän lapsensa koulunkäyntiä, mikä oli varmasti heille mieluista. Olen kuitenkin varma siitä, että tulevaisuudessa tulen kohtaamaan haastavampia vanhempia, mutta pyrin olemaan rauhallinen sekä perustelemaan omia valintoja. Jos tämä ei auta, on tärkeää pyytää apua esimerkiksi rehtorilta.