Nostin jo kolmannessa opetusharjoittelussa Hurtigin ja Laitisen (2016) ajatuksia siitä, että arkiajattelua ei voida kokonaan erottaa tieteellisestä ajattelusta. Olen huomannut opintojen aikana, että tieteellisen ajattelun avulla pystyy korjaamaan esimerkiksi vääristyneitä ajattelutapoja opettajantyöstä. Verratessa omaa ajattelua siihen, kun aloitin opiskelut, olen huomannut, että sain paljon käsityksiä ja ajattelutapoja omista kouluajoista. Kuitenkin hyvin nopeasti huomasin, että välttämättä kaikkia omia kokemuksia koulunkäynnistä ei voi hyödyntää omassa opettajuudessa. On myös hyvin erilaista tarkastella asiaa oppilaan näkökulmasta kuin taas opettajan näkökulmasta. Oppilaana ei tule edes ajateltua, että opetuksen pohjana on Perusopetuksen opetussuunnitelma, kun taas opettajan näkökulmasta sitä pitää hyvinkin olennaisena. Ensimmäisinä opiskeluvuosina tieto oli hyvin pirstaleista ja oli haastavaa yhdistää jotain omaa pedagogista valintaa teoriaan. Kuitenkin, kun pohdin tätä harjoittelua, pystyn jo miettimään, että kun lähestyn matematiikkaa esimerkiksi jäätelöpallojen avulla, niin se liittyy siihen, että lähden liikkeelle oppilaiden kokemusmaailmasta, mikä mahdollisesti motivoi heitä matematiikan tehtävässä. Motivointi ja oppilaiden kokemusmaailma liittyvät vahvasti esimerkiksi Perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Kansanen ym. (2000) toteaakin, että muun ajattelun ja opettajan pedagogisen ajattelun erottaakin siitä, että pedagogisella ajattelulla on kasvatukseen liittyviä tavoitteita, jotka liittyvät opetussuunnitelman tavoitteisiin ja päämääriin.

Olemme pohtineet muiden opiskelijoiden kanssa sitä, että kuinka tärkeää on, että pystyy perustelemaan omat valinnat tai nimeämään teorioita, joita hyödyntää opetuksessaan. Mielestäni on tärkeää, että opettaja tunnistaa pääpiirteitä omasta opetuksestaan ja pystyy pohtimaan omia valintojaan. Kuitenkin olen samaa mieltä Ostermanin ja Kottkampin (2004) kanssa siitä, että yleensä opettajan persoonalliset toimintatavat ovat kehittyneet sosiaalisen oppimisen ja kulttuurikehityksen myötä. Tällöin näitä voi olla haastavaa tiedostaa sekä muuttaa. Aiemmin mainitsin, että omat kouluajat ovat vaikuttaneet erityisesti omaan ajatteluun opiskelujen alussa. Kuitenkin koulun kulttuuri ja opettajan työ on muuttunut huomattavasti siitä, kun olin itse oppilaana, joten omat persoonalliset toimintatapani ovat alkaneet muodostua lähinnä opetusharjoittelujen aikana. Opetusharjoittelusta saatujen kokemusten myötä olen pystynyt vertaamaan näistä saatuja kokemuksia omiin kokemuksiin omasta koulunkäynnistä ja sitä kautta ymmärtämään paremmin, mitkä toimintatavat sopivat parhaiten minulle.  Harjoitteluiden aikana olen päässyt seuraamaan myös erilaisia luokanopettajia ja heidän toimintatapojaan. Seuratessani luokanopettajien toimintaa olen havainnoinnit heidän toimintaansa luokassa ja millainen vaikutus heillä on esimerkiksi luokan oppilaisiin. Tässä harjoittelussa luokanopettajasta välittyi luokkaan lämmin ja kannustava ilmapiiri, jonka uskon vaikuttaneeni siihen, että luokan oppilaat tulivat keskenään toimeen ja luokassa oli pääosin rauhallinen ilmapiiri. Luokanopettajan kanssa käytyjen keskustelujen avulla pystyin kehittämään omaa opettajuuttani ja pohtimaan jo paljonkin sitä, miten toimin sitten, kun minulla on oma luokka.

Pohtiessani omia vahvuuksiani esimerkiksi oppiaineissa ja oppisisällöissä koen olevan vahvimmillani ”lukuaineissa”, sillä hallitsen näiden aineiden oppisisällöt paremmin. Esimerkiksi opettaessani yhden musiikin tunnin huomasin, että oloni oli epävarmempi, sillä oli haastavaa opettaa jotakin, mitä ei itsekään kunnolla hallitse. Kuitenkin viime harjoittelussa huomasin liikunnan opetuksessa sen, että perehtyessäni vähän enemmän opetettavaan asiaan sekä erityisesti pohtiessani ohjeiden antoa huomasin oloni varmempana ja tuntien sujuvan paremmin. Mitä enemmän kokemusta saa jonkin oppiaineen opettamisesta, sitä enemmän alkaa luottamaan omaan toimintaansa luokassa. Koen että oppisisältöjen sisäistäminen on kuitenkin helpompaa kuin esimerkiksi omien vuorovaikutustaitojen kehittäminen, minkä koen omaksi vahvuudekseni.