Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Teksti
Koululla on yhteiskunnassa selkeä rooli yksilöllisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edistäjänä sekä vastuullisten yhteiskunnan jäsenten kasvattajana. Tämä yhteiskunnallinen vastuu on myös mainittu useassa kohtaa Perusopetuksen opetussuunnitelmaa (2014). Koulutuksen ja varsinkin opettajien tärkeä rooli yhteiskunnan näkökulmasta on kuitenkin mielestäni ristiriidassa opettajan työn yhteiskunnallisen käsityksen kanssa, sillä usein keskustelussa törmää kommentteihin opettajan työn “helppoudesta”. Poikkeusaikana koulun merkitys yhteiskunnan tukipilarina nousi kuitenkin esiin tavallista enemmän ja arvostus opettajan ammattia kohtaan nousi, ainakin hetkellisesti, kun vanhemmat jäivät omien lastensa kanssa etäkouluun. Toisaalta koen kyllä uusimmat hallituksen päätökset todella haastavana opettajien työssäjaksamisen kannalta ja arvostuksen puutteena.Yhteiskunnan muuttuminen ja koulutukseen kohdistuvat vaatimukset ovat hyvin ristiriidassa toistensa kanssa. Tämä muuttuminen ilmenee opetustyössä jatkuvana vaatimusten ja uusien haasteiden ristitulena. Ristiriitaa tässä tilanteessa aiheuttaa se, että koulutukseen ja opettajiin kohdistuu yhä kovempi paine ja vaatimustaso, mutta apua uusien vaatimusten tavoittamiseen ei ulkopuolelta tule. Miten voidaan olettaa, että opettajat pysyvät vaatimusten perässä, kun työn kuormitus on aivan liikaa?
En tietenkään ole oikea ihminen sanomaan kuinka nykyistä tilannetta tulisi muuttaa, mutta omassa PROpesani saan pohtia itseäni mietittyviä asioita. Olen monilta tuttavilta kuullut kuinka opettajat irtisanoutuvat ja uudelleen kouluttautuvat, koska työ on tällä hetkellä todella kuluttavaa henkisellä puolella. Juuri viimmeisin uutinen koskien opettajien työssajaksamisesta kertoi kuinka epäkunnioittavasti oppilaiden vanhemmat käyttäytyvät opettajia kohtaan. Opettajan työ on kuitenkin osaltaan asiakaspalvelutyötä, niin satunnaisesti mietin kuinka kauan jaksan kuunnella tulevaisuudessa vanhemmilta ilkeitä tai jopa hyökkääviä viestejä. Ymmärrän hallituksen säästötalkoot jne, mutta mielestäni valtiolle on myös todella kallista maksaa opettajien työuupumuksesta johtuvia sairaslomia pitkällä aikavälillä. Haasteena koen sen, että asioista päättävillä henkilöillä ei välttämättä ole paljoa tarttumapintaa opettajan työn arkeen, vaan päätökset tehdään enemmän pelkän tutkimustiedon perusteella. Toivottavasti tilanteeseen tulisi vielä muutoksia ennen kun aloitan oman työurani.
Yhteisöllisyys on tärkeää opettajan työssä ja se onkin hyvä voimavara työn kuormittavuudesta selviämiselle. Olennaista yhteisölliselle peruskoululle on toimintakulttuuri, jossa ei ole sinun ja minun oppilaita vaan meidän oppilaita. Tämän vuoksi yhteisölliselle toimintakulttuurille on koulun aikuisten välinen yhteistyö ja vastuunjako. Kouluissakin luotetaan yhä enemmän yhteisopettajuuteen, mikä näkyy myös luokanopettajaopinnoissa. Opintojen aikana tehdään paljon ryhmätöitä, yhteisuunnittelua sekä yhteisopettajuutta, joka valmistaa meitä tulevaan työmaailmaan. Olen opintojen aikana huomannut yhteistyön ja yhteisöllisyyden voiman ja toivon, että pääsen sitä hyödyntämään tulevaisuudessa, sillä tiivis yhteistyö edesauttaa koulun kasvatus- ja opetustavoitteiden toteuttamista sekä opettajien työssajaksamista (OPS, 2014). Toisaalta olen huomannut opinnoissani myös yhteistyön haasteet, mutta mielestäni nyt on hyvä aika harjoitella myös haastavia tilanteita. Meillä maisteri-ryhmässä esimerkiksi aikataulujen yhteen saaminen on välillä haastavaa.
Lähteet
Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.