Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen

 Yksi oppimis-opiskeluprosessien perusosa-alueista on opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutussuhde, jolla tarkoitetaan kaksisuuntaista viestintäsuhdetta, jossa näkyy ja rakentuu oppilaan ja opettajan identiteetit. (Gerlander & Kostiainen, 2005). Vuorovaikutussuhteeseen liittyy myös neljä jännitettä liittyen oppilaan ja opettajan asemaan, ja ja nämä jännitteet vaikuttavat oppilaan ja opettajan väliseen vuorovaikutussuhteeseen (Gerlander & Kostiainen, 2005).

Ensimmäinen jännite liittyy autonomisuuden ja riippuvuuden käsitteeseen, jolla tarkoitetaan sitä, että opettajan tulisi pohtia, paljonko hän antaa oppilailla vapauksia, joilla mahdollistetaan oppilaan itseohjautuvuutta sekä toisaalta pohtia sitä, että miten tukea oppilasta koulussa. Oppilaat voivat hyvinkin nopeasti pyrkiä siihen, että he eivät halua opettajan tukea vaan he pyrkivät liialliseen itsenäisyyteen. (Gerlander & Kostiainen, 2005.) Olen itsekin tehnyt näin ja törmännyt useasti tähän ilmiöön koulumaailmassa sekä varhaiskasvatuksessa. Oppilaat hyvin usein naamioivat avun tarpeensa ja opettajana tämä piilotettu avuntarve on hyvin vaikeaa huomata. Itseohjautuvuuden ja tuen antamisen välillä on mielestäni myös paljon ristiriitaa myös siinä, että jäävätkö itseohjautuvat oppilaat opettajan huomioin taka-alalle, kun opettajan huomio kiinnittyy helposti enemmän tukea tarvitseviin oppilaisiin. Itseohjautuvuuteen taipuvat oppilaat jäävät helposti näissä vuorovaikutustilanteissa vähemmälle huomiolle ja opettajana olisi tärkeää muistaa, että vaikka oppilas olisikin hyvin itseohjautuva, hän tarvii kuitenkin opettajan tukea sekä läsnäoloa.

Toinen vuorovaikutussuhteen jännitteisyys liittyy välittämiseen sekä instrumentaalisuuteen, jolla tarkoitetaan sitä, miten paljon opettaja voi välittää oppilaistaan (Gerlander & Kostiainen, 2005). On tärkeää, että opettajana välittää omaa välittämistään oppilaille, jotta he tietävät opettajan oleva kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan sekä kiinnostuksenkohteista. Pyrin opettajana tuomaan oppilaista välittämistä julki hyvin arkipäiväisissäkin tilanteissa, sillä jo kuulumisten kysymisellä on vaikutusta oppilaan ja opettajan väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Vaikka oppilaista välittäminen ja sen esille tuominen onkin tärkeää, tuovat Gerlander ja Kostiainen (2005) esille myös sen, että opettajan tulee osata ottaa myös etäisyyttä oppilaisiinsa, jotta hän pystyy tarkastelemaan vuorovaikutussuhdetta objektiivisesti. Liian läheinen suhde oppilaaseen voi käydä opettajalle raskaaksi työssä, jossa työn huolet kulkeutuvat helposti kotiin ja vapaa-ajalle, joten opettajan jaksamisen tähden on vuorovaikutussuhteen objektiivinen tarkastelu tärkeää. Opettajien työhyvinvointi on ollut lähiaikoina hyvin paljon esillä mediassa ja siihen liittyen tähän osa-alueeseen on hyvä kiinnittää huomiota. Tunnistan itsestäni helposti sen, että jään murehtimaan turhan paljon asioita ja sen vuoksi on haastavaa eriyttää työ- ja vapaa-aika.

Kolmas jännite käsittelee hyväksymistä ja arviointia. Jännitteellä tarkoitetaan sitä, että opettajan tulisi samanaikaisesti viestiä oppilaalle, että hän hyväksyy tämän henkilönä, mutta myös huolehtia siitä, että opetus on laadukasta, ja kyetä arvioimaa oppilaan kehittymistä ja suoriutumista. (Gerlander & Kostiainen, 2005.) Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että oppilaan hyväksyminen henkilönä tulee erottaa hänen opiskelustaan ja koulusta suoriutumisesta, ja tämä tulee tuoda oppilaalle myös julki. Oppilaan on tärkeä tietää, ettei arviointi liity hänen persoonaansa tai häneen henkilönä ja hyvä oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde varmistaa mahdollisuuden tällaiseen avoimeen keskusteluun oppilaan ja opettajan välillä. Myös opettajan tulee olla objektiivinen arvioinnissa ja tiedostaa se, että arvioinnin tulee kohdistua vain oppilaan oppimiseen, työskentelyyn ja käyttäytymiseen. Arvioinnin opintojaksolla käsittelimme juuri tätä teemaa ja löysimme joidenkin kaupunkien arviontitaulukoista haasteita siinä, että tiettyyn arvosanaa vaadittaisiin tietynlainen luonne. Näissä haasteellisissa kohdissa korostettiin sosiaalisuutta sekä avoimuutta, eikä pelkästään oppilaan opiskelua ja oppimistaan. 

Neljäs, ja viimeinen jännite koskaa ilmaisemista ja suojaamista. Tällä tarkoitetaan sitä, että opettajan tulee pohtia, mitä asioita hän voi sanoa suoraan ja, mitkä asiat on hyvä jättää sanomatta. (Gerlander & Kostiainen, 2005.) Palautteen antamisessa on hyvä miettiä, että millaisesta palautteesta oppilas hyötyy ja saa lisämotivaatiota opiskeluun. Näissä tilanteissa oppilaantuntemus korostuu selkeästi, osa oppilaista esimerkiksi haluaa toiminnan aikana palautetta kun taas osa ei.

Moninaisuutta esiintyy kouluissa paljon ja onkin tärkeää, että se otetaan huomioon opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Moninaisuuden huomioiminen on sitä, että ihmisen identiteettiin kuuluvia eroja kunnioitetaan, ja että jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi sellaisena kuin on. Luokassa oppilaiden tulee tuntea voivansa osallistua opetukseen ilman pelkoa syrjinnästä. Moninaisuutta tulisi mielestäni hyödyntää koulumaailmassa ja opettajalla on tähän luokassaan oiva mahdollisuus. Kasvatuksellisessa keskustelussa puhutaan useasti oppilaiden opettamisesta heidän kokonaisina itsenään, mutta useasti kulttuuri, kieli ja uskonnot jäävät tältä osin huomioimatta. Monissa kouluissa monikielisten oppilaiden kotikieliä pidetään irrelevantteina ja haittana opetuksen edistymiselle ja oppilaat sisäistävät tämän erottelun kotikieliensä ja koulukielen välillä hyvin nopeasti, mikä saattaa johtaa nopeaa kielitaidon menettämiseen. (Cummins, 2017.) Mielestäni opettajan tulisi nähdä moninaiset kielet ja kulttuurit luokassa vahvuutena, sillä lapsia ei voi opettaa heidän kokonaisina itsenään, jos he joutuvat jättämään kulttuurinsa ja kotikielensä ovelle tullessaan koulun. Kielellinen osaaminen ei kuitenkaan ole oma vahvuuteni, mutta pyrin kehittämään sitä jatkuvasti. Varhaiskasvatuksen opettajan työkokemuksella näen monikielisen opetuksen todella suurena mahdollisuutena erityisesti monikulttuurisessa luokassa.

Lähteet: 

Cummins, J. (2017). Multilingualism in Classroom Instruction: “I think it’s helping my brain grow”. Scottish Languages Review & Digest, 5–18.

Gerlander, M. & Kostiainen, E. 2005. Jännitteisyys opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteissa.  Prologi - Puheviestinnän vuosikirja 2005. https://journal.fi/prologi/article/view/95941