Opettajan ammatin vapaudet ja vastuut suhteessa kouluyhteisöön ja yhteiskuntaan - Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Yhteisöllinen osaaminen - opettajan vastuut ja vapaudet
Opettajaksi kasvaminen on kovaa identiteettityötä. Luokanopettajaopintojen aikana olen tehnyt sinnikästä työtä itseni kanssa suhteessa itseeni sekä ympäristööni. Olen haastanut itseäni, mutta niin on tehnyt myös ympäristö, jossa elän. Vastuullista ja tunnollista ihmistä luokanopettajaopinnot ja erityisesti opetusharjoittelut ovat koetelleet arvolatautuneiden pohdintojen osalta. Yksi opetusharjoittelu 4 tavoitteistani oli opetella tervettä rajaamista tausta-ajatuksena harjoitella työelämää varten - olen tunteella eläjä, myötäeläjä ja empaattinen. Haluan toiminnallani kasvattaa hyvää ympärilläni - joskus jopa oman hyvinvointini kustannuksella. Kun toimin minulle tärkeiden asioiden puolesta, on minulla taipumus heittäytyä toimimaan "täysillä". Joskus elämä ja työelämä sitä vaativat. Heittäytyminen kertoo intohimosta ja halusta tehdä asiat hyvin.
Opetusharjoittelussa vastuullisuus näkyi tunnollisena ja tarkkana suunnittelutyönä sekä ennen kaikkea oppilaiden kohtaamisessa. Minulle oli tärkeää, että tunsin oppilaat, joiden kanssa opetusharjoittelun aikana työskentelin. Opetusharjoittelu 3 kiinnitti mielestäni enemmän huomiota minuun itseeni suunnittelijana ja pedagogina ja joskus kokonaisvaltaisesti tilanteita ja ihmisiä tarkastelevalle kyseisen opetusharjoittelun pintapuolisuus oppilastyön osalta jäi painamaan. Opetusharjoittelu 4 mahdollistikin onneksi kokonaivaltaisemman heittäytymisen opettajan työn arkeen. Irrallisemmaksi opetusharjoittelu 3 jäikin juuri oppituntien hajanaisemman sijoittumisen vuoksi.
Normaalikoulun rehtorin kanssa pohdimme kahden tapaamisen verran opettajan erilaisia vastuita ja vapaita. Keskustelimme vastuista ja vapauksista myös ohjaavan luokanopettajan kanssa. Mielestäni opettaja tekee jatkuvaa arviointityötä ja arviointityö on opettajan tärkein vastuu. Arviointityö ei liity ainoastaan opetuksen sisältöjen oppimisen ja sisäistäminen arvioimiseen vaan kaikkeen siihen, mitä koulun seinien sisäpuolella tapahtuu. Arviointityö vaatii metatyöskentelyä, sanattomien ja sanallisten viestin tulkitsemista. Laki määrää paljon, mutta koulussa tapahtuvat asiat eivät ole aina yksiselitteisiä. Usein tilanteisiin täytyy reagoida hyvin nopeastikin, jolloin täytyy löytyä vahvaa luottoa itseensä ja omiin sanoihinsa. Kommunikointiin luokan ulkopuolella kannattaa panostaa, sillä haastavissa tilanteissa kollegoilta voi saada arvokasta apua. Lukupiiritapaamisessa tuleva kollegani totesi, että ennen työelämään astumista ei olisi yhtään huono idea kerrata perusopetukseen liittyvät lakipykälät. Mielestäni kirjatut lait ja säännöt ovat ennen kaikkea turva itselle.
Opettaja toimii aktiivisesti arvioijana ja ongelmanratkaisijana - niin yksin kuin yhdessä muiden kouluyhteisön jäsenten kanssa. Vastuullisuus on jotain, mikä syntyy suhteessa teoriaan ja faktatietoon, mutta vaatii rinnalleen myös käytäntöä ja kokemusta. Koen, että kokemuksellinen eli käytännöllinen tieto on työelämässä vastuulliseen toimintaan johdattavaa. Yksittäinen laki ei itsessään välttämättä kerro mitään, jos sen rinnalle ei ole saanut konkretiaa. Koulutuksessa hankittu teoriatieto muuntuu asiantuntijan joustavaksi informaaliksi tiedoksi nimenomaan
Minulle hyvää oloa ja mieltä tuottaa se, että kykynen olemaan muille ihmisille läsnä. Suurinta rohkeutta onkin ollut tarkastella itseään sopivan kriittisesti juuri niissä tilanteissa, jotka ovat kutsuneet kriittiseen tarkasteluun. Mielestäni opettajan työ vaatii taitoa tasapainotella sopivan kuormituksen tiellä. Otan herkästi muiden asiat omakseni ja vastuullineni minulle kuulumattoman. Sen lisäksi, että harjoittelen jatkossakin lakeihin ja kirjoitettuihin vastuisiin nojaamista, harjoittelen myös itseni kuuntelemista. Suurinta vastuullisuutta on kuunnella itseään, ottaa vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Välillä opettajan työtä tehdään hektisimmässä sykleissä. Hektisyys imee helposti mukaansa, sillä hyvin tehty työ ruokkii itseään. Vaikeinta onkin huomata, milloin tehtävä työ on tehty riittävän hyvin. Opettajan työtä haluan tehdä sen piirissä olevien hyvinvointi edellä.
Lähteet:
Tynjälä, P. 2004. Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa. Kasvatus 35,(2), 174 - 190. https://docplayer.fi/11594194-Asiantuntijuus-ja-tyokulttuurit-opettajan-ammatissa-1.html
Opetusharjoittelussa vastuullisuus näkyi tunnollisena ja tarkkana suunnittelutyönä sekä ennen kaikkea oppilaiden kohtaamisessa. Minulle oli tärkeää, että tunsin oppilaat, joiden kanssa opetusharjoittelun aikana työskentelin. Opetusharjoittelu 3 kiinnitti mielestäni enemmän huomiota minuun itseeni suunnittelijana ja pedagogina ja joskus kokonaisvaltaisesti tilanteita ja ihmisiä tarkastelevalle kyseisen opetusharjoittelun pintapuolisuus oppilastyön osalta jäi painamaan. Opetusharjoittelu 4 mahdollistikin onneksi kokonaivaltaisemman heittäytymisen opettajan työn arkeen. Irrallisemmaksi opetusharjoittelu 3 jäikin juuri oppituntien hajanaisemman sijoittumisen vuoksi.
Normaalikoulun rehtorin kanssa pohdimme kahden tapaamisen verran opettajan erilaisia vastuita ja vapaita. Keskustelimme vastuista ja vapauksista myös ohjaavan luokanopettajan kanssa. Mielestäni opettaja tekee jatkuvaa arviointityötä ja arviointityö on opettajan tärkein vastuu. Arviointityö ei liity ainoastaan opetuksen sisältöjen oppimisen ja sisäistäminen arvioimiseen vaan kaikkeen siihen, mitä koulun seinien sisäpuolella tapahtuu. Arviointityö vaatii metatyöskentelyä, sanattomien ja sanallisten viestin tulkitsemista. Laki määrää paljon, mutta koulussa tapahtuvat asiat eivät ole aina yksiselitteisiä. Usein tilanteisiin täytyy reagoida hyvin nopeastikin, jolloin täytyy löytyä vahvaa luottoa itseensä ja omiin sanoihinsa. Kommunikointiin luokan ulkopuolella kannattaa panostaa, sillä haastavissa tilanteissa kollegoilta voi saada arvokasta apua. Lukupiiritapaamisessa tuleva kollegani totesi, että ennen työelämään astumista ei olisi yhtään huono idea kerrata perusopetukseen liittyvät lakipykälät. Mielestäni kirjatut lait ja säännöt ovat ennen kaikkea turva itselle.
Opettaja toimii aktiivisesti arvioijana ja ongelmanratkaisijana - niin yksin kuin yhdessä muiden kouluyhteisön jäsenten kanssa. Vastuullisuus on jotain, mikä syntyy suhteessa teoriaan ja faktatietoon, mutta vaatii rinnalleen myös käytäntöä ja kokemusta. Koen, että kokemuksellinen eli käytännöllinen tieto on työelämässä vastuulliseen toimintaan johdattavaa. Yksittäinen laki ei itsessään välttämättä kerro mitään, jos sen rinnalle ei ole saanut konkretiaa. Koulutuksessa hankittu teoriatieto muuntuu asiantuntijan joustavaksi informaaliksi tiedoksi nimenomaan
ongelmanratkaisun kautta (Tynjälä 2004). Opettaja ottaa välillä vastaan kipeiltäkin tuntuvia nuolia, mutta käytännön kokemuksesta lujiintunut asiantuntijuuden suojakilpi mahdollistaa joustavan kulkemisen ja luovimisen erilaisissa arjen tilanteissa.
Minulle hyvää oloa ja mieltä tuottaa se, että kykynen olemaan muille ihmisille läsnä. Suurinta rohkeutta onkin ollut tarkastella itseään sopivan kriittisesti juuri niissä tilanteissa, jotka ovat kutsuneet kriittiseen tarkasteluun. Mielestäni opettajan työ vaatii taitoa tasapainotella sopivan kuormituksen tiellä. Otan herkästi muiden asiat omakseni ja vastuullineni minulle kuulumattoman. Sen lisäksi, että harjoittelen jatkossakin lakeihin ja kirjoitettuihin vastuisiin nojaamista, harjoittelen myös itseni kuuntelemista. Suurinta vastuullisuutta on kuunnella itseään, ottaa vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Välillä opettajan työtä tehdään hektisimmässä sykleissä. Hektisyys imee helposti mukaansa, sillä hyvin tehty työ ruokkii itseään. Vaikeinta onkin huomata, milloin tehtävä työ on tehty riittävän hyvin. Opettajan työtä haluan tehdä sen piirissä olevien hyvinvointi edellä.
Lähteet:
Tynjälä, P. 2004. Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa. Kasvatus 35,(2), 174 - 190. https://docplayer.fi/11594194-Asiantuntijuus-ja-tyokulttuurit-opettajan-ammatissa-1.html
0 kommenttia