Sirkut

Sirkut

Sirkut ovat pääasiassa siemensyöjiä, joilla on voimakas, lyhyehkö nokka. Koiraiden lisääntymisajan höyhenpuku on tavallisesti hyvin värikäs, yleensä keltaisin, mustin tai ruskein kuvioin. Naaraat ja nuoret linnut sekä peruspukuiset koiraat ovat ruskean tai harmaan sävyisiä ja viiruisia. Monen lajin tunnistaa parhaiten pään kuvioista. 

Kukin sirkkulaji on erikoistunut pesimään tietynlaisella biotoopilla. 

PS. Nykytiedon mukaan pulmunen ja lapinsirkku eivät kuulu sirkkuihin, vaan omaan pulmusten heimoonsa.

Keltasirkku

Keltasirkku pesii monenlaisissa puoliavoimissa ympäristöissä lähes koko Suomessa, mutta varmimmin sen tapaa peltojen laitamilta. Se on Suomen sirkuista yleisin, ja ainoa, joka talvehtii Suomessa.

Keltasirkku koiras on helppo tunnistaa keltaisesta väristä. Naaraalta keltainen saattaa puuttua kokonaan. Yksi hyvä tuntomerkki kummallakin sukupuolella on punaruskea yläperä.

Keltasirkun laulu on yksinkertainen, samanlaisena toistuva säe.

Lisää tietoa keltasirkusta luontoportin sivulta.

Pajusirkku

Pajusirkku on toinen yleisenä koko Suomessa pesivä sirkku. Se pesii vesistöjen rannalla, pajukoissa, ruovikoissa ja kaislikoissa.

Pajusirkku koiraan pää, kurkku ja rinta ovat mustat. Viiksijuova ja niskassa oleva kaulus ovat valkoiset. Selkäpuoli on mustan ja kellanruskean viiruinen, siivissä on ruosteenruskeaa. Alapuoli on vaalea ja heikosti viiruinen. Hailakammalla naaraalla on ruosteenruskea siipijuova.

Pajusirkun laulu on yksitoikkoisen jankuttava lyhyt säe. Eri yksilöiden välillä on vaihtelua laulussa, mutta perussävy on kaikilla sama.

Lisätietoja pajusirkusta luontoporitista.

Pulmunen

Pulmunen pesii Lapin tunturikivikoilla. On yksi varhaisimmista muuttajista, maaliskuussa ja usein vielä huhtikuun alkupuolella muuttoparvia näkee säännöllisesti pelloilla ja aukeilla paikoilla Etelä-Savossakin. Paluumuutto on loka-marraskussa. Pulmusparvia saattaa jäädä peltoaukeille myös talvehtimaan.

Pulmusesta lisää tietoa luontoportista.

Peltosirkku

Peltosirkku on Suomen nopeimmin taantunut lintulaji. 80-luvulla niitä arvioitiin olevan 200 000 paria, nyt niiden kannaksi arvoidaan 4 000 paria. Peltosirkkua tavataan suurien peltoalueiden laitamilla, joten kanta painottuu Pohjanmaalle, Lounais-Suomeen ja kaakon peltoalueille. 

Peltosirkun yksinkertainen, toistuva säe on helppo oppia tunnistamaan. Toisella videolla vähän vieraamaan kuuloinen laulu, mutta koiraan tuntomerkit ovat paremmin näkyvissä.

Lisää tietoa peltosirkusta luontoportista. 

Pohjansirkku

Pohjansirkku kuuluu taantuneisiin lintulajeihin. Ennen se pesi Etelä-Suomessakin, mutta nyt sen pesimäalue on supistunut kohti pohjoista. Aivan viime vuosina on havaittu pientä elpymistä. Pohjansirkun löytää soistuneista metsistä.

Koiraan pää on mustavalkoinen, tumma poskea rajaa kaksi valkoista juovaa. Naaras on muiden sirkkujen tapaan väreiltään himmeämpi.

Sirkkujen laulut ovat yleensä yksinkertaisia, mutta pohjansirkku on sirkuista paras laulaja.

Lisää pohjansirkusta luontoportissa.