• Lapsi oppii aluksi tottumalla ja ehdollistumalla ja myöhemmin myös matkimalla
- tätä oppimista on tapahtunut jo sikiökaudella; esim lapsi on tottunut (habituaatio) erilaisiin ääniin (äidin sydämenlyönnit, jotka myöhemminkin rauhoittavat)
• Mielikuvia tutuista esineistä ja ihmisistä muodostuu
• AISTIT
- 1. Tuntoaisti tärkein; lapsi kokeilee kaikkea suullaan, joka on herkkä kosketukselle
- 2. Näköaisti: erottaa pimeän, valoisan ja värejä, hahmottaa kokonaisuuksia ja myöhemmin myös osat
- 3. Kuuloaisti toimii jo sikiövaiheessa; lapsi reagoi rytmisiin ääniin (äidin sydänääni) ja puheen sävyyn
- 4. makuaisti: vauva erottaa karvaan ja makean ja perusmaut parissa viikossa
- 5. hajuaisti toimii heti, oppimistuloksena lapsi erottaa kulttuurinsa suosimat ja vieroksumat hajut
• REFLEKSIT eli heijasteet ovat tahattomia synnynnäisiä hermotoimintoja, useimmat suojaliikkeitä
- lapsella aluksi ns. primaareja eli ensisijaisia heijasteita, joista useat häviävät ensimmäisen ikävuoden aikana keskushermoston (aivojen) kehittyessä
- 1. imemisrefleksi laukeaa suuta kosketettaessa
- 2. tarttumisrefleksi, käsissä ja jalkapohjissa
- 3. kävelyrefleksi, tuettaessa vauvaa kainaloista jalkojen koskettaessa lattiaa, alkavat jalat liikkua
- 4. Babinskin refleksi, jalkapohjaa kutitettaessa varpaat nousevat ulos- ja ylöspäin
- 5. mororefleksi eli ns. säikähdysrefleksi. Jos vuodetta lyödään nyrkillä tai lapsen tuetun pään annetaan pudota > vauva levittää kätensä ja sormensa haralleen
• Kehitys on kefalokaudaalista eli päästä jalkoihin tapahtuvaa sekä proksimodistaalista eli kehon keskeltä sivuille tapahtuvaa
- kefalokaudaalinen: lapsi kykenee ensin kohottamaan päätään, sitten hallitsee selän lihakset, istuu ja vasta lopuksi kykenee seisomaan ja kävelemään (jalan motoriikka)
- proksimodistaalinen: ensin lapsi hallitsee käsivarren liikkeet, sitten ranteen ja käden, lopulta sormien hienomotoriikan
• Kosketuskontaktit ovat tärkeitä vauvalle oman kehon hahmottamisessa

• Kognitiiviset toiminnot ovat tiedon vastaanottamiseen (havaitsemiseen), tiedon käsittelyyn ja muokkaamiseen (ajatteluun ja kieleen) sekä tiedon varastointiin (muistiin) liittyviä toimintoja.
• Lev Vygotskyn sosiokulttuurinen näkökulma ajattelun kehitykseen:
- ympäristön tuki edistää lapsen kehitystä (kehitys tapahtuu "ulkoa sisälle")
- kehitys aluksi interpsyykkisellä tasolla ts. sosiaalisella tasolla vuorovaikutussuhteissa
- myöhemmin kehitys tapahtuu intrapsyykkisellä tasolla ts. lapsen omana ajatteluna
- ns. lähikehityksen vyöhyke: lapsen nykyisen kehitystason (itsenäinen suoriutuminen) ja potentiaalisen kehitystason (toisen ihmisen avulla suoriutuminen)välinen alue
• Jean Piaget (1896-1980) sveits. lapsipsykologi loi teorian ajattelun kehittymisestä
• Ajattelun perusmekanismit:
1) assimilaatio eli sulauttaminen, uusi tieto tai kokemus sulautetaan entisiin malleihin eli skeemoihin, jotka tarkentuvat (esim. lapsi assimiloi eli yhdistää ensikertaa näkemänsä villakoiran jo aiemmin omaksumaansa koiran käsitteeseen)
2) akkommodaatio eli mukauttaminen, olemassa olevia malleja muunnellaan uusien ongelmien ratkaisemiseksi, jolloin syntyy uusi skeema (esim. lapsi muuttaa vanhan käsityksensä nelijalkaisista karvaisista eläimistä siten, että ne eivät ole kaikki koiria, vaan on myös kissoja)
• JEAN PIAGET'N KOGNITIIVISEN KEHITYKSEN TEORIA
- ajattelun kehitys etenee vaiheittain
1. Sensomotorinen kausi (0-2v)
- lapsi yhdistää aisti- ja liiketoiminnot toisiinsa
- syntyy skeemoja eli toimintakaavioita (avaamis-, kierittämis-skeemat)
- mielikuvien kehitys alkaa: kuvan tajuaminen kuvaksi, kaikkivoipaisuus ajattelu, käsitteet kohteesta, tilasta, ajasta "tässä ja nyt"
2. Esioperationaalinen kausi (2-6/7v)
- lapsen ajattelutoiminnot (operaatiot) eivät ole vielä johdonmukaisia
- oppii ymmärtämään ja käyttämään symboleja
a) esikäsitteellinen (2-4v)
- yleiskäsitteet vaillinaisia tai virheellisiä
- kuvitteellisuus kehittyy (lapsi piirtää, kertoo, esittää jne.)
- virheellisiä analogioita (eli yhdenmukaistuksia)
- egosentrisyys, maagisuus, joissa tarpeet ja toiveet ohjaavat ajattelua
b) intuitiivinen (4-7v)
- lapsi ajattelee, mutta ei tiedosta ajattelutoimenpiteitään
- välittömät havainnot ohjaavat ajattelua (vesilasikoe)
- egosentrisyys ja analogiat vähenevät
3. Konkreettisten operaatioiden kausi (6/7-11/12v)
- ajattelu sidottu konkreettisiin kokemuksiin
- induktiivinen ja deduktiivinen päättely alkavat kehittyä (induktiivinen = yksityisestä tapauksesta yleiseen sääntöön tai olettamukseen etenevä päättelyn muoto, deduktiivinen päättely, jossa johdetaan yleisestä säännöstä yksittäinen tapaus)
4. Formaalisten operaatioiden kausi (11/12v-)
- looginen päättely onnistuu myös abstraktilla tasolla
- maailmankatsomuksen pohdinta (uskonto, filosofia)
• Kielen ja puheen kehittyminen
- pohjana biologinen kypsyminen ja ympäristön mallien omaksuminen (oppii jäljittelyn, mallioppimisen, ehdollistumisen ja harjaantumisen kautta)
- edellytyksenä aivojen riittävä kypsyystaso ja puhe-elinten normaali kehittyminen
- Vygotskyn puheen kehityksen vaiheet: 1) sosiaalinen puhe (vaikutetaan läheisiin ihmisiin), 2) egosentrinen puhe (mm. ääneen komennetaan itseään) ja 3) sisäinen puhe (äänetöntä ajattelua)
- KEHITYSVAIHEITA:
- syntymä: symptomit eli ääntely
- n. 2kk: signaalit (hihkumista, kiljuntaa, vaatimushuutoja)
- n. 4kk: jokeltelu (signaalivaihetta)
- 7-8 kk: jokeltelu jatkuvia tavusarjoja
- 1v loppu-1,5v: symbolifunktio herää (sanoja käytetään esittävinä merkkeinä)
- 1,5-3v: ensimmäinen kyselykausi: Mikä?
- 3-6v: toinen kyselykausi: Miksi? myös lauserakenne ja peruskielioppi kehittyy
- 6-vuotiaana lapsi käyttää jo n. 10000-15000 sanaa
- PUHEENKEHITYKSEN HÄIRIÖITÄ
- änkytys (1) lapsen opetellessa puhumaan, (2) kouluun mennessä, (3) murrosiässä
- afasia on aivotoiminnan häiriöstä aiheutuva puhehäiriö; motorinen ja sensorinen afasia

• Ehjä persoonallisuus on tulos onnistuneesta kriisivaiheiden läpäisystä
• ERIKSONIN PSYKOSOSIAALISEN KEHITYKSEN KRIISIT: 1. Perusluottamus - epäluottamus (1.v)
- lapsi oppii tuntemaan itsensä, aistimuksensa, kehonsa
- erottaa äidin vieraista ihmisistä, syntyy kestävä tunnesuhde läheisiin ihmisiin
- alle puolivuotias ei erota itseään erilliseksi äidistään
- kokee kodin ja maailman turvallisena ja oppii luottamaan myös itseensä (tai sitten päinvastoin)
2. Itsenäisyys - häpeily (2.v)
- siisteyskasvatuksen ja uhmaiän vaihe
- tässä vaiheessa lapsi ymmärtää, että hän voi itse päättää toiminnastaan. Hän tahtoo tavaroita pelkän tahtomisen vuoksi. Lapsen moraalitaju: käsitys oikeasta ja väärästä sisäistyy kasvatuksen myötä.
- lapsi touhuaa paljon
- palaute onnistuneesta toiminnasta vaikuttaa lapsen minäkäsitykseen; epäonnistuminen johtaa häpeilyyn ja riittämättömyyteen
3. Aloitteellisuus - syyllisyys (leikki-ikä: 3.-6.v)
- lapsi on oppimishaluinen ja kokeilee toimintansa rajoja
- ankarat kiellot ja rangaistukset vaikuttavat lapsen itsekontrolliin (> tiukka superego saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä)
- itsehillintä kehittyy
- oppii normikäyttäytymistä; siksi oikea syyllisyys on hyvä ympäristöön sopeutumisen kannalta
4. Ahkeruus - alemmuus (kouluikä: 7.-12.v)
- lapsi oma-aloitteinen ja kiinnostunut uusista virikkeistä (ympäristö on haaste)
- alkaa itsenäistyminen perheestä (joka luo myös turvattomuutta)
- ahkeruutta tulisi kannustaa, jotta lapsesta ei tule alemmuudentuntoinen ja passiivinen
- opettaja ja koulutoverit tuovat uusia malleja (rooleja)
- lapsi omaksuu erilaisia rooleja ja pyrkii samastumaan kavereihin
- n. 12 v. ns. paras kaveri -kausi
- hyvin arka itseensä kohdistuvasta kiusoittelusta
5. Identiteetti - roolien hajaannus (nuoruus)
- voimakkaat fyysiset ja psyykkiset muutokset: Kuka minä olen?
- etsitään tarkoitusta, paikkaa maailmassa, ihmisenä, työssä jne.
- subjektiivisen ja objektiivisen identiteetin tasapainottelu: Mitä olen omasta mielestäni? Mitä muut minusta ajattelevat?
- halu itsenäistyä, mutta samalla riippuvuus kodista
- vastauksia haetaan: ikätovereilta, jengistä, idoleista, seurustelusuhteista
6. Läheisyys - eristäytyminen (varhaisaikuisuus)
- intiimit ystävyyssuhteet kiintymyksen ja rakkauden tarpeiden toteuttamiseksi (avioliitto)
- identiteettikriisin vaikeudet saattavat näkyä pelkona antautua läheiseen ihmissuhteeseen (minän menettämisen pelko)
7. Luomiskyky - lamautuminen (aikuisuus)
- luomiskyvyn toteuttaminen työssä, perheessä, harrastuksissa jne. luo tyytyväisyyttä
8. Minän eheys - epätoivo (vanhuus)
- järjestyksen ja tarkoituksen löytäminen
- realistinen suhtautuminen menneeseen elämään ja tulevaan kuolemaan
- elämäntyytyväisyys vs. kuoleman pelko
• Leikin vaikutus sosiaalistumisessa
- aluksi leluja käsitellään mielivaltaisesti
- kuvitteelliset leikit saavat sijaa iän myötä (4-vuotiaana 75%:sti)
• Leikin muodot:
1. yksinleikki (2 v.)
2. rinnakkainleikki (3 v.)
- lapsi leikkii omaa leikkiään, toisen lapsen läsnäolo tajutaan, mutta yhteyttä ei ole
3. sivuava leikki (4 v.)
- lapsi lainaa tavaroitaan ja välineet jaetaan toisen kanssa.
4. yhteis- ja ryhmäleikit (5 v. -)
- kouluiän myötä
- ala-asteelta lähtien tytöt ja pojat leikkivät omissa ryhmissään
• Mallista oppiminen keskeistä
• Leikin myötä lapsi purkaa tunteita, oppii itsehillintää, sosiaalistuu, harjoittelee: esim. lorut, esineiden heiluttelu

• DANIEL STERNIN MINÄN MUOTOUTUMISEN/SYNNYN TEORIA
• Psykoanalyytikko Daniel Sternin (1934-2012) teoriassa keskeistä lapsen näkökulma. Miten lapsi kokee?
1. KOKEVA MINÄ (emergent self) 0-2kk
- vastasyntyneen uudet elämykset valmistavat kohti tulevaa
- valmius vuorovaikutukseen ympäristön kanssa
- aistien kautta tulevat elämykset kokonaisvaltaisia ja eriytymättömiä
2. YDINMINÄ (core self) eli kokemus omasta itsestä muotoutuu 2-3 kk:n aikana ja siihen sisältyy mm.
- a) kokemus omasta kehosta, kehonkaava, jolloin vauva tunnistaa kehonsa rajat
- b) kokemukset omista tunteista (ilo, inho, hämmennys, kiinnostuneisuus, paha olo jne.)
- c) kokemus omasta tavoitteellisesta toiminnasta (päätä kääntämällä näkee eri asiat)
- d) kokemus toisesta ihmisestä (tunnistaa läheiset ihmiset, kasvojen piirteet, äänen jne.)
3. SUBJEKTIIVINEN MINÄ (subjective self) 7-9kk
- lapsi erottaa oman mielensä ja esim. äidin mielen
- ns. itsen erottaminen muista
- lapsi on toimintansa ja kokemustensa subjekti
- tärkeää, että vanhemmat kykenevät lukemaan vauvan sanattomia viestejä ja vastaamaan niihin oikealla tavalla (tunteiden yhteensoinnuttaminen)
- lapsi haluaa jakaa huomion esim. innostuessaan jostakin lelusta > näin hän osaa erottaa oman sisäisen kokemuksensa muiden kokemuksista
- vierastaminen osoittaa, että lapsi erottaa tutut vieraista
4) KIELELLINEN MINÄ (verbal self) n. 15kk
- symbolifunktio herää eli sanojen ja kielen kehitys alkaa
- tässä iässä lapsella voi olla ns. siirtymäobjekteja eli lelu, joka tuo turvaa
• Sternin teorian yhteydessä on puhuttu myös VUOROVAIKUTUKSELLISESTA MINÄSTÄ, joka syntyy 3-6 kk:n iässä (teorian kohtien 2. ja 3. välissä).
- tällöin vauvan tarkkaavaisuus suuntautuu ihmisiin
- vastaavuuden periaate: vanhempi ymmärtää, mitä vauva eleillään ja ääntelyillään viestii
- sosiaalinen mallintaminen: vauva mallintaa aikuisen viestimää tunnetilaa ja palautteen perusteella tulkitsee omia sisäisiä kokemuksiaan
- KERTOVA MINÄ (3v eteenpäin), jolloin lapsi pukee elämäänsä ja kokemuksiaan sanoiksi. Vaihe alkaa usein uhmaiällä.
• JOHN BOWLBYN KIINTYMYSSUHDEMALLIT (8-12 kk)
- engl. psykiatri John Bowlby (1907-1990): kiintymyssuhde = vuorovaikutussuhteista muodostunut sisäinen malli
- 1) turvallisesti kiintyneet: ilmaisee todelliset kokemuksensa ja luottaa saavansa huomiota
- 2) välttelevästi kiintyneet (turvaton): välttää negatiivisten tunteiden ilmaisua ja käyttäytyy kiltisti
- 3) ristiriitaisesti kiintyneet (turvaton): ei luota saako huolenpitoa vai ei ja ilmaisee itseään erittäin voimakkaasti.
- 4) hajanaisesti kiintyneet (turvaton)
- muista myös Mary Ainsworthin tutkimukset!


PARI KÄSITETTÄ:
- Mielen teoria = n. 4v kehittyvä kyky ymmärtää, että toisella ihmisellä on oma mieli (mitä toinen ajattelee?). Tunnettu esimerkki tästä on Sally ja Anne -tehtävä, jossa Sally>laittaa marmorikuulan koriinsa, Sally lähtee huoneesta, Anne tulee ja siirtää marmorikuulan omaan laatikkoonsa. Mistä Sally etsii kuulaa tullessaan takaisin huoneeseen? 3v vastaa: Annen laatikosta, 4v vastaa: omasta koristaan.
- Viivästetty jäljittely = vuoden ikäinen vauva kykenee toistamaan jotakin toimintaa useita päiviä näkemisensä jälkeen

LISÄYS: Sigmund Freud (itävalt. 1856-1939): psykoseksuaalisuuden kehitys
• Oraalinen vaihe (0-1 vuotiaana) - erityinen nautinto suun kautta imetyksen yhteydessä
• Anaalinen vaihe (1-3 vuotiaana) - ulostaminen tuottaa nautintoa, itsenäisyys lisääntyy ja suolen hallinta onnistuu
• Fallinen vaihe (3-5 vuotiaana) - sukupuolielinten koskettelu tuottaa nautintoa, lapsi oppii sukupuolten väliset erot
- oidipaalivaihe (3-6 vuotiaana), jolloin lapsi on kiinnostunut vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmasta (vrt. tarina Oidipuksesta)
• Latenssivaihe (6-10 vuotiaana) - psykoseksuaalisen kehityksen lepotila ennen murrosiän kriisiä
- tässä vaiheessa alkaa irtaantuminen perheestä
• Genitaalivaihe (murrosikä) - seksuaaliset halut heräävät ja tämä vaihe kestää loppuelämän