Vesiliuoksessa HAPPAMUUDEN aiheuttavat happojen luovuttamat vetyionit H⁺ eli protonit, jotka liittyvät vesimolekyyleihin muodostaen oksoniumioneja H₃O⁺. Happojen nimissä on HAPPO-pääte ja kem.kaavoissa usein ensimmäisenä vetyä.

Vesiliuoksessa EMÄKSISYYDEN aiheuttavat emäksien vapauttamat hydroksidi-ionit OH^-. Emäksien nimissä on HYDROKSIDI-pääte ja kem.kaavat yleensä päättyvät OH-ryhmään.

Hapot ja emäkset ovat syövyttäviä aineita väkevinä liuoksina. Tavallisia happoja ja emäksiä: HCl suolahappo, HNO₃ typpihappo, H₂SO₄ rikkihappo, H₂CO₃ hiilihappo, H₃PO₄ fosforihappo, NaOH natriumhydroksidi, KOH kaliumhydroksidi, Ca(OH)₂ kalsiumhydroksidi, Mg(OH)₂ magnesiumhydroksidi. Happamia aineita ovat myös monet marjat, hedelmät ja virvoitusjuomat. Emäksisiä aineita käytetään kodeissa pesuaineina.

HAPPO-EMÄSINDIKAATTORI on aine, joka värinmuutoksella osoittaa liuoksen happamuuden tai emäksisyyden. Esim. lakmus, fenoliftaleiini, BTS, viherpuna, metyylipuna. Monet marjat, tee, punajuuri ja punakaali vaihtavat väriä happamuuden mukaan.

pH-luku kuvaa liuoksen happamuutta (emäksisyyttä) eli oksoniumionien (hydroksidi-ionien) määrää. Se voidaan määrittää karkeasti yleisindikaattoripaperilla ja tarkemmin pH-mittarilla. Liuos on neutraali pH-arvon ollessa n. 7. Liuos on sitä happamampi, mitä lähempänä ollaan nollaa, ja sitä emäksisempi, mitä lähempänä ollaan lukua 14.

NEUTRALOITUMISREAKTIOSSA muodostuu suolaa hapon (oksoniumionien) ja emäksen (hydroksidi-ionien) reagoidessa keskenään. H₃O⁺ + OH^- -> 2 H₂O. Jos ioneja on yhtä paljon, syntyy neutraali liuos.

HAPPO + EMÄS -> SUOLA + VESI esim. HCl + NaOH -> NaCl + H₂O

EPÄJALOT METALLIT liukenevat happoihin, jolloin vapautuu herkästi syttyvää vetykaasua.

HAPPO + METALLI -> SUOLA + VETY esim. 2HCl + Ca -> CaCl₂ + H₂

Metallioksidit ovat emäksisiä (Mg, Na) ja epämetallioksidit ovat happamia (S, N, C).

Luonnon happamoituminen: syyt (ilman CO₂ ja fossiilisten polttoaineiden käyttö), synty (CO₂, SO₂, SO₃, NO_x, muodostavat happoja), seuraukset (harsuuntuminen, juurituhot, sienirihmastojen ja eliöiden kuoleminen, välttämättömien ravinteiden huuhtoutuminen, myrkyllisten raskasmetallien liukeneminen Al, Cd)

Puskurointikyky: kyky vastustaa happamuuden muutoksia, pH ei muutu pienten happo- tai emäslisäyksien jälkeen (maito, veri, luonnon vedet).