Ro-bot-ti lo-hi-käär-me-maas-sa

O-li-pa ker-ran ro-bot-ti. Ro-bot-ti kä-vi lo-hi-käär-me-maas-sa. Ro-bo-tin ni-mi o-li Mi-ro. Hän on vih-re-ä ja hä-nel-lä on kel-tai-set ja-lat ja kä-det. Kä-sis-sä on ty-kit. Ja-lois-sa on tas-kut, jois-sa on pom-me-ja. Mi-ro on ri-kas. Hän o-mis-taa kul-taa. Mi-ro on a-vu-li-as ja aut-taa ih-mi-si-ä. Mi-ro ro-bot-ti me-ni lo-hi-käär-me-maa-han, kos-ka hän ha-lu-si val-loit-taa tu-li-vuo-ren. Tu-li-vuo-res-ta tu-li lo-hi-käär-mei-tä ja laa-vaa. Ro-bot-ti tu-li hul-luk-si. Tu-li-vuo-ri pur-kau-tui ja sii-tä al-koi tul-la laa-vaa, jo-ta sa-toi il-mas-sa. Lo-hi-käär-me tu-li aut-ta-maan ro-bot-ti-a e-li Mi-ro-a. Lo-hi-käär-me vei Mi-ron ko-tiin.