Portugalissa metsäkurssilla
Kuudes kurssipäivä (ke)
Heräsimme aamulla kovaan tuuleen ja sateeseen. Onneksi sade laantui varsinaisen kurssipäivän alettua. Tänään sai kaivaa matkalaukusta lämpimimmät vermeet, mitä matkasta löytyi. Pressusuojan rakennettuamme leikimme kiireisiä ampiaisia. Tämän jälkeen teimme narusta ja kepeistä "fiilis-fortunan", jolla arvioimme eilistä päivää.
Tämä edellisen päivän tunnelmiin palaaminen ja tuntemuksien ilmaiseminen oli joka aamuista ja alkoi jo hiljalleen tulla ulos korvista. Fiilis-fortuna sinänsä osoittautui oikein käyttökelpoiseksi työkaluksi. Ympyrän laidalla oli nolla ja keskellä viisi. Jokainen asettui omalle sektorille sen mukaan mitä koki asteikolla nollasta viiteen. Tätä voi käyttää hyvin esim. liikuntasalista ja tehdä sektorien rajat hyppynaruilla.
Ennen ruokailua pohdimme pitkän kaavan kautta, millaisia asioita tulee ottaa huomioon metsäkoulun suunnittelussa ja aloittamisessa.
Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli päivän toinen lyhyt leikki. Leikissä tohtori kutsui vakavan oloista potilasta luokseen ja kanssakilpailijat yrittivät saada keinoja kaihtamatta potilaan nauramaan. Aikaa naurattamiseen oli se aika, kun potilas käveli lähtöviivalta toiselle, jossa lääkäri häntä odotti.
Leikin jälkeen rankahko sadekuuro pakotti metsäkoululaiset ensimmäistä kertaa sisälle kurssin aikana. Pohdinnat metsäkoulun toteutuksesta jatkuivat vielä sisällä. Lopuksi oli jokaisen vuoro kiittää ja pitää viimeinen puheenvuoro. Huomasimme miten syvä kokemus metsäkoulukurssi oli ollut monelle. Se jätti myös meihin jäljen. Ehkä meidän opettajuutemme puu sai yhden uuden verson, josta voi kasvaa uusi oksa opettajuutemme runkoon.
Viides kurssipäivä (ti)
Bragan aamu antoi meille tähän mennessä parastaan. Päivä alkoi suomalaisittain lämpimänä ja aurinkoisena. Olo oli kuin Suomen kesässä. Tämä päivä koostui pitkälti tikuista. Aamun ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä itselle sopiva vaelluskeppi Gandalfin tyyliin.
Aamun toiminnat alkoivat pöllöilyllä tukin päällä. Olimme kuulemma kuin pienet pöllönpojat kolossamme vierivieressä toisiamme. Meidän piti tukilla muodostaa erilaisia jonoja esim. ikämme ja kotipaikkamme etäisyyden mukaan. Tukkijumppa oli hervotonta kohellusta ja osa meistä pöllönpojista tippui tukilta ja jäi nälkäisen ketun syötäväksi.
Päivän teoreettinen osuus koostui oppimisen pohjan rakentamisesta. Pääajatuksena oli, että omien kyvykkyyksien kautta pystymme ottamaan myös muut ryhmässä huomioon ja oppimaan sekä työskentelemään tavoitteellisesti ryhmänä. Oppimistyylejä on kuulemamme mukaan olemassa kaikkiaan lopulta yhdeksän, joista yksi on luonnon kautta oppiminen. Olimme kyllä kuulleet mm. auditiivisesta, visuaalisesta, kinesteettisestä ja sosiaalisesta oppimisesta, mutta luonnon kautta oppiminen oli jopa meille metsäsuomalaisilla uutta. Mutta tämähän vain passasi meidän metsäkurssiimme. Teorian päätteeksi tehtiin pieni performanssi aiheeseen liittyen.
Loppupäivä tehtiin pienistä tikuista asiaa ja virittelimme pienet nuotiot metsäpalovaara-alueelle. Saimme jälleen huomata, kuinka suomalaisten kansalaistaidot, kuten tulen tekeminen, on meille varsin arkipäiväistä. Täällä moni sytytti elämänsä ensimmäisen nuotion. Lisäksi opimme, että kyllä tulen saa aikaiseksi paljon monimutkaisemminkin, kuin mitä olemme tähän mennessä sytytelleet.
Päivä päättyi jälleen kerran omien fiilisten kertomiseen päivän tuntemuksista ja oivalluksista. Tikku kiersi ringissä ja oli merkkinä omasta puheenvuorosta. Ymmärsimme päivän aikana, että me suomalaiset peittelemme vahvasti tunteitamme ja olemme aika vaitonaisia kertomaan niistä muille. Teemme asiat lyhyesti selväksi, kun taas paikalliset purkavat tunteitaan syvällisemmin ja saattavat iltapiirissä kyynelehtiä kertoessaan päivän fiiliksistä. Oivalsimme myös, että koulussa pitää puhua enemmän tunteista oppilaiden kanssa. Ne taidot ovat eräitä tärkeimpiä elämisen taitoja.
Neljäs kurssipäivä (ma)
Aamu valkeni hyvin sateisena. Eikun metsään vaan! Naurulta ei tänäänkään vältytty, kun aikuiset pääsivät olemaan lapsia. Leikimme piiloleikkiä nimeltä "panttivanki". Leikki oli samankaltainen kuin kirkonrotta. Metsä tarjosi hyviä piiloja. Tässä kohtaa oli jo aika märkä ja kurainen olo ja päivä oli vasta alussa. Päivä jatkui ryhmäpantomiimilla eilisen päivän oivalluksista. Lauriinan ryhmä harjoitteli esityksensä metsässä olevan kaivoksen sisällä. Täällä kun metsästä voi hyvinkin löytää hylätyn kaivoksen tai vanhan kanneltaan rikkinäisen kaivon. Nämä tulee vain ottaa huomioon turvallisuussuunnitelmassa, kun lähtee lasten kanssa metsään.
Virallisessa ohjelmassa ollut "knots and tarpaulins" oli nimensä mukaisesti solmuja ja pressujen virittämistä. Aloitimme tekemällä yhteisen rotkonylitysköysiradan. Tuntui ihan Survival teachers -ohjelmalta, kun jokainen vuorollaan meni radan läpi. Seuraavaksi tehtävänämme oli virittää suoja puiden väliin köysillä. Opimme erilaisia solmuja lisää ja tekemään yhteistyötä ryhmässä. Me suomalaiset olimme jälleen vähän oman tien kulkijoita ja vastarannankiiskejä näissä leirin rakennusasioissa, mutta hienot suojat silti saatiin aikaiseksi.
Päivän päätti turvallisuussuunnitelmien laatiminen ja merkityksen pohtiminen. Porukka oli hyvin väsynyttä pitkän ja sateisen päivän päätteeksi.
Kolmas kurssipäivä (su)
Heräsimme tuuliseen ja sateiseen aamuun. Onneksi päivä ei kuitenkaan ollut lopulta sateinen. Aloitimme päivän reippaasti liekillä. Leikki oli mammutit, hiiret ja metsästäjät, eräänlainen juoksuleikki ”kivi, sakset paperista”-idealla. Leikki vaati tarkkaa ajattelua ja reagointikykyä. Englanti tuotti pienen lisähaasteen vielä leikkiin.
Tästä siirryimme rauhallisempaan osioon. Kerroimme maataiteen avulla eilisen päivän tuntemuksia. Me suomalaiset täytimme koko ”paperin”, kun taas muut jättivät enemmän tai vähemmän tyhjää tilaa työhönsä.
Päivän luentomaisempi aihe käytiin taas ringissä läpi. Vetäjät kertoivat rajojen merkityksestä metsäkoulussa. Rajat tarkoittivat tässä tapauksessa fyysisiä alueen rajoja. Kurssilaiset kävivät ringissä keskustelua siitä, millä eri tavoilla rajoja voi merkata tai kertoa vai tarviiko niitä ollenkaan. Varsinaiseen lopputulokseemme emme päässeet. Yhteenveto oli se, että sellaiset rajat tarvitaan, että opettajalla ja lapsilla on turvallinen ja luottavainen olo.
Toisessa ringissä tutustuimme kaarisahan, oksasaksien, puukon ja kirveen turvalliseen käyttöön. Koimme aiheen melko tutuksi. Monelle työkalut olivat ihan vieraita ja osa kokeili niitä ensimmäistä kertaa elämässään. Tästähän riemu repesi, kun portugalilaiset tajusivat suomalaisten olevan konkareita näiden työkalujen kanssa. Tiina pääsi mallioppilaaksi näyttämään miten kovaa eukalyptuspuuta porataan tai kirveen apurina käytettävä nuija hajoaa.
Saimme tehtäväksi valmistaa kolmijalkainen jakkaran luonnosta löytyvästä puusta. Tässäkään me suomalaiset emme noudattaneet ohjeita vaan teimme hieman omanlaisen version. Yksi metsäkoulun periaate onkin, että annetaan lasten kokeilla. Lisätehtävänä teimme maakiiloja huomista varten. Tämäkään ei meiltä ihan onnistunut ohjeiden mukaan. Lopuksi leikimme vielä pöllö-puska-leikkiä ja kerroimme päivän tuntemuksista ringissä.
Päivä kului tänään jouhevammin. Aloitimme aamulla puoli tuntia aikaisemmin, joten se vaikutti asiaan. Päivässä oli sopivasti aktiviteetteja, joten kellon katsominen jäi vähemmälle. Aikaero vaikuttaa sen verran, että keho tuntuu elävän Suomen ajan mukaa.
Toinen kurssipäivä (la)
Tänään tapasimme viimein loput 18 kurssilaista. Ihmisiä kurssillamme on ympäri Portugalia. Osa Pragasta, osa Portosta ja loput eteläisestä osasta Portugalia.
Kurssimme alkoi toisiin tutustumisella ja yhdessä tekemisellä. Olemme päivän aikana oppineet aistimaan enemmän ympäröivää luontoa muutenkin kuin vain näön avulla.
Aamun ensimmäisessä yhteisharjoituksessa kävelimme sokkona narukehässä ja yritimme aistia ihmisiä ympärillämme. Tehtävä osoittautui lopulta yllättävän helpoksi, kun vain malttoi kuunnella ja tuntea ympärillä olevia ihmisiä. Päivän aikana olemme myös rakentaneet suojaa ihmisille, liskoille ja hyönteisille. Päivä päättyi mutapallojen pyörittelyyn.
Jokainen harjoitus purettiin lopuksi yhteisessä piirissä jutellen "auki". Onneksemme noin puolet puhui englantia, mutta paljon osuu päivään ns. tyhjiä kohtia, kun keskustelukieli kääntyi portugaliksi.
