Heräsimme tuuliseen ja sateiseen aamuun. Onneksi päivä ei kuitenkaan ollut lopulta sateinen. Aloitimme päivän reippaasti liekillä. Leikki oli mammutit, hiiret ja metsästäjät, eräänlainen juoksuleikki ”kivi, sakset paperista”-idealla. Leikki vaati tarkkaa ajattelua ja reagointikykyä. Englanti tuotti pienen lisähaasteen vielä leikkiin.

Tästä siirryimme rauhallisempaan osioon. Kerroimme maataiteen avulla eilisen päivän tuntemuksia. Me suomalaiset täytimme koko ”paperin”, kun taas muut jättivät enemmän tai vähemmän tyhjää tilaa työhönsä.

Päivän luentomaisempi aihe käytiin taas ringissä läpi. Vetäjät kertoivat rajojen merkityksestä metsäkoulussa. Rajat tarkoittivat tässä tapauksessa fyysisiä alueen rajoja. Kurssilaiset kävivät ringissä keskustelua siitä, millä eri tavoilla rajoja voi merkata tai kertoa vai tarviiko niitä ollenkaan. Varsinaiseen lopputulokseemme emme päässeet. Yhteenveto oli se, että sellaiset rajat tarvitaan, että opettajalla ja lapsilla on turvallinen ja luottavainen olo.

Toisessa ringissä tutustuimme kaarisahan, oksasaksien, puukon ja kirveen turvalliseen käyttöön. Koimme aiheen melko tutuksi. Monelle työkalut olivat ihan vieraita ja osa kokeili niitä ensimmäistä kertaa elämässään. Tästähän riemu repesi, kun portugalilaiset tajusivat suomalaisten olevan konkareita näiden työkalujen kanssa. Tiina pääsi mallioppilaaksi näyttämään miten kovaa eukalyptuspuuta porataan tai kirveen apurina käytettävä nuija hajoaa.

Saimme tehtäväksi valmistaa kolmijalkainen jakkaran luonnosta löytyvästä puusta. Tässäkään me suomalaiset emme noudattaneet ohjeita vaan teimme hieman omanlaisen version. Yksi metsäkoulun periaate onkin, että annetaan lasten kokeilla. Lisätehtävänä teimme maakiiloja huomista varten. Tämäkään ei meiltä ihan onnistunut ohjeiden mukaan. Lopuksi leikimme vielä pöllö-puska-leikkiä ja kerroimme päivän tuntemuksista ringissä.


Päivä kului tänään jouhevammin. Aloitimme aamulla puoli tuntia aikaisemmin, joten se vaikutti asiaan. Päivässä oli sopivasti aktiviteetteja, joten kellon katsominen jäi vähemmälle. Aikaero vaikuttaa sen verran, että keho tuntuu elävän Suomen ajan mukaa.