Heräsimme aamulla kovaan tuuleen ja sateeseen. Onneksi sade laantui varsinaisen kurssipäivän alettua. Tänään sai kaivaa matkalaukusta lämpimimmät vermeet, mitä matkasta löytyi. Pressusuojan rakennettuamme leikimme kiireisiä ampiaisia. Tämän jälkeen teimme narusta ja kepeistä "fiilis-fortunan", jolla arvioimme eilistä päivää.

Tämä edellisen päivän tunnelmiin palaaminen ja tuntemuksien ilmaiseminen oli joka aamuista ja alkoi jo hiljalleen tulla ulos korvista. Fiilis-fortuna sinänsä osoittautui oikein käyttökelpoiseksi työkaluksi. Ympyrän laidalla oli nolla ja keskellä viisi. Jokainen asettui omalle sektorille sen mukaan mitä koki asteikolla nollasta viiteen. Tätä voi käyttää hyvin esim. liikuntasalista ja tehdä sektorien rajat hyppynaruilla. 

Ennen ruokailua pohdimme pitkän kaavan kautta, millaisia asioita tulee ottaa huomioon metsäkoulun suunnittelussa ja aloittamisessa. 

Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli päivän toinen lyhyt leikki. Leikissä tohtori kutsui vakavan oloista potilasta luokseen ja kanssakilpailijat yrittivät saada keinoja kaihtamatta potilaan nauramaan. Aikaa naurattamiseen oli se aika, kun potilas käveli lähtöviivalta toiselle, jossa lääkäri häntä odotti. 

Leikin jälkeen rankahko sadekuuro pakotti metsäkoululaiset ensimmäistä kertaa sisälle kurssin aikana. Pohdinnat metsäkoulun toteutuksesta jatkuivat vielä sisällä. Lopuksi oli jokaisen vuoro kiittää ja pitää viimeinen puheenvuoro. Huomasimme miten syvä kokemus metsäkoulukurssi oli ollut monelle. Se jätti myös meihin jäljen. Ehkä meidän opettajuutemme puu sai yhden uuden verson, josta voi kasvaa uusi oksa opettajuutemme runkoon.