Bragan aamu antoi meille tähän mennessä parastaan. Päivä alkoi suomalaisittain lämpimänä ja aurinkoisena. Olo oli kuin Suomen kesässä. Tämä päivä koostui pitkälti tikuista. Aamun ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä itselle sopiva vaelluskeppi Gandalfin tyyliin. 

Aamun toiminnat alkoivat pöllöilyllä tukin päällä. Olimme kuulemma kuin pienet pöllönpojat kolossamme vierivieressä toisiamme. Meidän piti tukilla muodostaa erilaisia jonoja esim. ikämme ja kotipaikkamme etäisyyden mukaan. Tukkijumppa oli hervotonta kohellusta ja osa meistä pöllönpojista tippui tukilta ja jäi nälkäisen ketun syötäväksi.

Päivän teoreettinen osuus koostui oppimisen pohjan rakentamisesta. Pääajatuksena oli, että omien kyvykkyyksien kautta pystymme ottamaan myös muut ryhmässä huomioon ja oppimaan sekä työskentelemään tavoitteellisesti ryhmänä. Oppimistyylejä on kuulemamme mukaan olemassa kaikkiaan lopulta yhdeksän, joista yksi on luonnon kautta oppiminen. Olimme kyllä kuulleet mm. auditiivisesta, visuaalisesta, kinesteettisestä ja sosiaalisesta oppimisesta, mutta luonnon kautta oppiminen oli jopa meille metsäsuomalaisilla uutta. Mutta tämähän vain passasi meidän metsäkurssiimme. Teorian päätteeksi tehtiin pieni performanssi aiheeseen liittyen.

Loppupäivä tehtiin pienistä tikuista asiaa ja virittelimme pienet nuotiot metsäpalovaara-alueelle. Saimme jälleen huomata, kuinka suomalaisten kansalaistaidot, kuten tulen tekeminen, on meille varsin arkipäiväistä. Täällä moni sytytti elämänsä ensimmäisen nuotion. Lisäksi opimme, että kyllä tulen saa aikaiseksi paljon monimutkaisemminkin, kuin mitä olemme tähän mennessä sytytelleet.

Päivä päättyi jälleen kerran omien fiilisten kertomiseen päivän tuntemuksista ja oivalluksista. Tikku kiersi ringissä ja oli merkkinä omasta puheenvuorosta. Ymmärsimme päivän aikana, että me suomalaiset peittelemme vahvasti tunteitamme ja olemme aika vaitonaisia kertomaan niistä muille. Teemme asiat lyhyesti selväksi, kun taas paikalliset purkavat tunteitaan syvällisemmin ja saattavat iltapiirissä kyynelehtiä kertoessaan päivän fiiliksistä. Oivalsimme myös, että koulussa pitää puhua enemmän tunteista oppilaiden kanssa. Ne taidot ovat eräitä tärkeimpiä elämisen taitoja.