Tiaissekaparven lajit
Tiaiset - metsistä ja lintulaudoilta tutut seuralliset linnut
Talvella tiaiset liikkuvat parvissa, joissa on tiaislajien lisäksi hippiäisiä ja puukiipijöitä. Parvi suojelee lintuja pedoilta. Joku parven yksilöistä suorittaa vartiointitehtävää ja toiset voivat etsiä ravintovarastoja kuusen oksilta. Petolinnun on myös vaikeampi napata saalista pakenevasta parvesta, kuin yksin lentävää lintua. Kuusitiainen ja hömötiainen tekevät syksyllä tiaisista eniten ravintovarastoja. Ne kätkevät toukkia ja siemeniä kuusen oksille. Sinitiaiset ja talitiaiset käyttävät enemmän muiden tiaisten varastoja ja hyödyntävät lintulautojen antimia.
Kuusessa ruokailevassa tiaisparvessa on järjestys. Kuusitiainen ruokailee latvassa ja oksien kärjissä, hömötiainen oksien tyvellä, sinitiaiset oksien kärjissä ja talitiaiset keskivaiheilla. Kaikilla tiassekaparven lajeilla on mahdollisuus ruokailla yhtä aikaa samassa puussa. Jokaiselle löytyy ravintoa ja linnut hyötyvät toistensa varastoista sekä vartioinnista. Jokaisella on oma ekologinen lokeronsa eli paikka ja tehtävä eliöyhteisössä.
Pyrstötiainen on läheinen laji varsinaisille tiaisille. Se on erotettu omaksi heimoksi mm. pitkän pyrstön ja pesänrakennustapojen perusteella.
Tiaiset pesivät luonnonkoloissa tai linnunpöntöissä.
Talitiainen (Parus major)
Talitiaisen tärkeimmät tuntomerkit ovat musta päälaki, valkeat posket ja kirkkaankeltaisella alapuolella on musta pitkittäisjuova.Talitiainen on riippuvainen lintulaudoilta saatavasta ravinnosta, sillä se ei tee syksyllä varastoja kuten muut tiaiset. Pesimisessä lehti- ja sekametsissä se suosiikin ihmisasutuksen läheisyyttä vaikka pärjää myös metsälintuna. Ravinto koostuu kesällä hyönteisistä ja hämähäkeistä ja talvella lintulautojen siemenvalikoimista.
Talitiaisen pesä on pöntössä tai puun kolossa.
Talitiainen on paikkalintu, joka vaeltaa joinakin vuosina.
Lintuatlas
Sinitiainen (Parus caeruleus)
Sinitiainen on pieni ja värikäs tiainen. Alapuoli on keltainen. Kirkkaansinistä on päälaella, siivissä ja pyrstössä. Värikästä päälakea ympäröi valkoinen rengas. Posket ovat valkoiset. Leukalappu on musta.Sinitiainen on kulttuuriympäristöjen laji. Se pesii puistoissa ja lehdoissa Etelä- ja Keski-Suomessa. Levinneisyysalue laajenee kohti Pohjois-Suomea.
Pesä on pöntössä tai puunkolossa. Luonnollista ravintoa ovat erilaiset hyönteiset, toukat, siemenet, silmut. Järviruokokasvustoista ne etsivät talvella korsissa talvehtivia hyönteisiä. Sinitiainen on yksi tutuimmista lintulaudoilla vierailevista tiaislajeista.
Sinitiainen on alun perin lauhkean lehtimetsävyöhykkeen laji eikä kestä kylmyyttä kuten muut tiaiset. Kovina pakkastalvina kannan tappioita korvaa seuraavan pesimäkauden tehokas lisääntyminen. Sinitiainen voi pesiä kaksi kertaa kesässä ja munii kerralla 8-14 munaa.
Sinitiainen on paikkalintu, joka joinakin syksyinä vaeltaa.
Lintuatlas
Hömötiainen (Parus montanus)
Hömötiaisella himmeänmusta päälaki ja kurkkulappu. Selkä on harmaa ja vatsa vaaleanharmaa.Hömötiainen on metsien lintu, joka suosii sekametsiä. Se pesii myös muunlaisissa metsissä, joissa on pesäkolojen tekoon sopivia lahopökkelöitä. Toisinaan se hyväksyy pesäksi myös linnunpöntön.
Ravintoa ovat hämähäkit, hyönteiset, marjat ja siemenet. Talousmetsissä on niukemmin talviravinnoksi sopivia hämähäkkejä ja hyönteisiä kuin luonnonmetsissä. Talvisin hömötiainen onkin tuttu vieras metsien lähellä olevilla lintulaudoilla.
Hömötiainen on vaelluslintu. Hyvien poikastuottojen jälkeisinä syksyinä on havaittu jopa tuhansien yksilöiden vaelluksia. Tätä on edesauttanut syksyn huono ravintotilanne, joka on ajanut nuoria yksilöitä liikkeelle.
Lintuatlas
Kuusitiainen (Parus ater)
Kuusitiainen on tiaislajeista pienin. Yleisväritys on mustavalkoinen. Mustassa päässä on valkoinen poski. Erityistuntomerkki on suuri valkoinen niskalaikku. Päälaelle voi kohota töyhdön aihe.Kuusitiainen pesii havu- ja sekametsissä. Se voi asettua pesimään myös pihapiirin tai puiston linnunpönttöön.
Nimensä mukaan laji yksilöt viihtyvät erityisesti kuusimetsissä, joissa riittää ravinnoksi kuusen siemeniä. Syötäväksi käy myös muu kasviravinto ja hyönteiset. Ruokailupaikkana kuusessa on latvus- ja kärkiosat, joissa se saa hennolla nokalla kaivettua neulasvälejä.
Kuusitiainen on vaelluslintu. Joinakin syksyinä on havaittu suurvaelluksia, joissa on liikkunut kymmeniä tuhansia yksilöitä. Uusien alueille liikkumisen taustalla on ollut onnistunut pesintä ja sitä seurannut kuusen siemenkato.
Lintuatlas
Töyhtötiainen (Parus cristatus)
Töyhtötiaisen selkein tuntomerkki on mustavalkokirjava pään töyhtö. Pää on mustavalkokuvioinen. Selkä on lämpimänruskea ja alapuoli kellanruskea.
Töyhtötiainen kovertaa itse pesän lahopökkelöön. Pesät sijaitsevat havu- ja sekametsissä. Laji suosii kuusi- ja mäntyvaltaisia metsiä. Ravinto koostuu muiden tiaisten tapaan hyönteisistä, hämähäkeistä ja siemenistä.
Töyhtötiainen on paikkalintu, joka ei juuri tee syysvaelluksia.
Lintuatlas
Lapintiainen (Parus cinctus)
Lapintiaisen päälaki on himmeänruskea. Linnun kupeet ovat ruosteenväriset ja selkä on lämpimänruskea. Laji muistuttaa ensivilkaisulla hömötiaista.Lapintiaista esiintyy Pohjois-Suomessa kaikenlaisissa metsissä, joissa on sopivia pesäkoloja. Talviravintoa se saa parhaiten luonnontilaisista metsistä, joiden puissa hyönteisiä ja hämähäkkejä on runsaammin kuin talousmetsissä. Talvella ravintona on lisäksi erilaiset siemenet ja lintulautojen antimet.
Lapintiainen on paikkalintu, mutta joinakin syksyinä vaeltaa satoja yksilöitä Etelä-Suomeen.
Lintuatlas
Hippiäinen (Regulus regulus)
Hippiäisen yleisväritys on harmaanvihreä. Vanhalla linnulla on keltainen päälaenjuova, jossa on mustat reunukset.Hippiäinen pesii kuusimetsissä ja kuusivaltaisissa sekametsissä.
Ravintona ovat enimmäkseen hyönteiset ja hämähäkit. Voi syödä myös siemeniä.
Hippiäinen on Euroopan pienin lintu. Se painaa vain muutaman gramman.
Laji on osittaismuuttaja. Osa linnuista talvehtii Etelä-Suomessa, osa muuttaa Keski-Eurooppaan. Muutto- ja talvehtimistappiot korvautuvat parissa vuodessa tehokkaan lisääntymisen myötä. Se pesii kaksi kertaa kesässä ja munii kerrallaan 8–12 munaa.
Lintuatlas
Puukiipijä (Certhia familiaris)
Puukiipijän tunnistaa ohuesta kaarevasta nokasta ja valkeasta vatsasta. Valkoinen silmäkulmanjuova ulottuu silmän etupuolelle. Pesäpaikkoina laji käyttää koivupökkelöitä, kaarnan rakoja ja rungon halkeamia.
Puukiipijän ravintoa ovat enimmäkseen hyönteiset ja hämähäkit, joita se kaivaa kaarnan raoista. Laji on nimensä mukaisesta taitava kiipeämään puiden rungoilla.
Liikkumisessa auttavat jäykät pyrstösulat ja pitkät kynnet, joilla se saa otteen puun rungosta.
Lintuatlas
Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus)
Pyrstötiaisella on kokovalkea pää ja pitkä pyrstö. Selkä on musta ja hartiat punaruskeat. Nokka on pikkuruinen ja samoin silmä on pieni.Pyrstötiaiset liikkuvat yleensä pieninä parvina. Ne eivät juurikaan liiku muiden tiaisten joukossa.
Pyrstötiainen pesii lehti- ja sekametsissä. Pesä on jäkäläpeitteinen pallomainen rakennelma.
Pyrstötiaiset keskittyvät hyönteis- ja hämähäkkiravintoon ympäri vuoden.
Lintuatlas