Metso on todellinen metsäkanalintu. Elinympäristökseen se vaatii vanhaa metsää, joka ei ole voimallisen metsätalouden piirissä. Ruskehtavan kirjavaa naaraslintua kutsutaan koppeloksi ja suurikokoisempaa koiraslintua ukkometsoksi tai homenokaksi.

Metsolla on teeren tapaan soidin, joka usein sijaitsee vanhalla, jopa ikiaikaisella, soidinpaikalla. Hyville soitimille kokoontuu parhaimmillaan useita koiraita ja jopa toistakymmentä naarasta. Soitimella on tyypillistä, että vain vain vahvin koiras pääsee parittelemaan naaraiden kanssa. Naaraat hoitavat poikasensa yksin.

Eteläisestä Suomesta metso on voimakkaasti taantunut voimakkaan metsätalouden vuoksi, pohjoisempana metsoja vielä tavataan suhteellisen paljon. Metsätalouden vuoksi erityisesti Etelä-Suomessa tavataan ns. hulluja metsoja. Ne ovat erityisesti koiraita, jotka voivat soidintaa vaikka parkkipaikalla keskellä keskustaa. Suurikokoisena lajina nämä hullut metsot voivat jopa vaarallisia, sillä koiras pitää kaikkia lähellä liikkuvia ihmisiä ja eläimiä kilpailijoina, jolloin lintu voi lyödä joko nokallansa tai siivellä. Isku on riittävän voimakas aiheuttamaan vammoja.

Koirasteeri on metson tavoin mustan puhuva, mutta tarkemmalla tutkailulla höyhenpuku on metallinsinihohtoinen. Teerikoiraan pyrstö on näyttävän lyyramainen ja sen silmäkulmissa on punertavat heltat. Naarasteeri on vastaavasti rusehtavan kirjava, paremmin maastoon sulautuva.

Teerillä on metson tavoin soidin. Soidin on kuitenkin avosuolla tai muulla avoimella alueella, kuten järvenjäällä tai pellolla. Soitimeen osallistuu tyypillisesti jopa toista kymmentä teeri koirasta, jotka kisailevat keskenänsä. Voimakkain teerikoiras valtaa soitimen keskellä olevan parhaan reviirin. Naaraat parittelevat tyypillisesti lähinnä vain soitimen keskustassa olevan koiraan kanssa.