Sieni on yleensä helppo tunnistaa tatiksi lakin alapinnalla olevista pilleistä. Itse lajeistakin monet tunnistaa vaivatta. Esimerkiksi herkkutatti on monille metsässä liikkuneille tuttu, joskus hyvinkin runsassatoinen sieni. Sen tunnistaa tummanruskeasta lakista ja paksusta jalasta, jota peittää valkoinen verkkokuvio. Jalan verkko on toisinaan tärkeä tarkistaa, sillä syömäkelvoton sappitatti muistuttaa nuorena pientä herkkutattia. Sappitatin jalan verkko on väriltään ruskea.

Voitatti on herkkutattia pienempi, lakin pinnalta hyvin limainen sieni. Sen pillit ovat voinkeltaiset, ja jalassa näkyy nahkamainen rengas. Myös voitatti on erinomainen ruokasieni. Kangastatti on monina vuosina painossa mitattuna Suomen satoisin sieni. Sen lakki on pinnalta kellanruskea, ja sen alapinnalla on tummanruskea, tiheä pillistö. Kangastatti muuttuu vauriokohdista nopeasti siniseksi, mikä on hyvä tuntomerkki. Samankaltaista värjäytymistä tavataan myös punikkitateilla, mutta niiden värimuutos on enemmän punasävyinen. Esimerkiksi koivunpunikkitatti on yleinen ja helposti tunnistettava ruokasieni. Sen lakki on oranssinruskea ja jalkaa peittävät mustat tupsut. Punikkitatit ovat hyvin kiinteämaltoisia, minkä vuoksi itiöemät tuntuvat kädessä painavilta.

Niin metsissä kuin tienvarsilla ja pihoillakin näkee usein lehmäntatteja. Ne voivat olla väriltään monenlaisia liki valkoisesta tummanruskeaan, sillä ryhmään kuuluu useita lajeja. Näille kaikille yhteisiä piirteitä ovat lakin kokoon nähden ohut jalka, jota peittävät ruskeat tupsut, sekä lakin pehmeä malto. Lehmäntatit ovat kelpo ruokasieniä, vaikkakaan pehmeän rakenteensa vuoksi eivät olekaan kaikkein halutuimpia.


Herkkutatti.