Sienestys on hauska ulkoilun muoto. Metsässä liikkumiseen tulee aarteenetsinnän tuntua, kun tavoitteena on löytää tiettyjä sieniä.

Usein saalistakin kertyy korin pohjalle helpommin kuin esimerkiksi marjastettaessa. Saalista saadakseen kannattaa kuitenkin ensin tutustua hakemiensa lajien ekologiaan. Silloin osaa hakeutua oikeanlaisiin metsiin.

Kuivat kangasmetsät ovat monien yleisesti käytettyjen ruokasienten kasvupaikkoja. Esimerkiksi männynherkkutatti tuottaa joinakin vuosina hyvin suuria satoja mäntyjen, jäkälien ja puolukoiden keskelle. Samoilta paikoilta voi löytyä kangastatteja ja männynpunikkitatteja. Kuivat kankaat ovat myös kangasrouskujen ja kehnäsienten elinympäristöjä.

Tuoreissa kangasmetsissä on omat sienilajinsa, joista monet ovat kuusen tai koivun sienijuurikumppaneita. Nuoremmista metsistä, joissa kasvaa runsaasti koivuja, voi löytää esimerkiksi karvarouskuja ja kantarelleja. Vanhemmissa, paksusammaleisissa kuusikoissa sammalten keskeltä voi pilkistää suppilovahveroita tai mustatorvisieniä.

Poimimisajankohta vaikuttaa siihen, mitä lajistoa on löydettävissä. Tatteja ja kantarelleja alkaa nousta maasta jo heinäkuussa, kuten myös monia haperoita. Useimpien sienten runsain satokausi on elo-syyskuussa. Esimerkiksi haapa-, kangas- ja karvarouskua löytyy elokuun puolivälistä syksyn yöpakkasiin asti. Suppilovahvero kuuluu sienistämme myöhäisimpiin. Niitä voi löytää talvellakin, jos maa on sula ja lumeton.