Ruoaksi käytettävät sienet on käsiteltävä pian niiden keräämisen jälkeen, sillä useimmat sienet säilyvät huonosti. Jos sienikoriin uhkaa kertyä enemmän sieniä kuin ehtii vuorokauden kuluessa käsitellä, kannattaa ylimääräiset jättää suosiolla keräämättä. Metsässä ne hyödyttävät varmasti enemmän kuin kotona kompostissa.

Ryöppäys on suomalaisten perinteisesti suosima sienten käsittelymenetelmä. Siinä sienet kiehautetaan runsaassa vedessä, jolloin karvaat tai haitalliset aineet jäävät keitinveteen. Näin käsitellyt sienet ovat maultaan miedompia ja säilyvät pakastettuna hyvin. Ryöppäys on sopiva käsittely esimerkiksi monille rouskuille. Korvasieniä käsiteltäessä ryöppäys on tehtävä erityisen perusteellisesti. Käsittely on tehtävä ainakin kaksi kertaa. Keittopaikan tuuletuksesta on huolehdittava, sillä korvasienten keitinvedestä vapautuvat höyrytkin ovat myrkyllisiä.

Kuivaus sopii esimerkiksi suppilovahveroille, mustatorvisienille ja herkkutateille. Kuivattavat sienet paloitellaan riittävän pieniksi paloiksi ja asetellaan kuivumaan esimerkiksi kasvi- ja sienikuivuriin tai noin 30-asteiseen saunaan. Hyvin kuivatut sienet säilyvät hyvin ja mahtuvat pieneen tilaan. Käyttöä ennen ne liotetaan vedessä, jolloin ne turpoavat ja pehmenevät.

Pakastaminen on sienille hyvä säilytysmenetelmä. Ennen pakastamista ne on kuitenkin syytä joko ryöpätä tai sitten kuumentaa pannulla. Pakastettavat sienet kuumennetaan pannulla ilman rasvaa, kunnes suurin osa sienistä tihkuvasta nesteestä on haihtunut. Kuumennetuissa sienissä entsyymitoiminnot lakkaavat, jolloin sienten säilyvyys paranee. Nesteen poistumisen myötä myös tilaa säästyy.