Orakkailla on lakin alapinnalla helttojen tai pillien sijaan pehmeitä, piikkimäisiä rakenteita. Osa orakkaista on kovia, kääpämäisiä sieniä, mutta joukossa on myös erinomaisia ruokasieniä. Esimerkiksi vaalea- ja rusko-orakkaat vetävät ruokasienenä vertoja kantarellille. Usein näitä kaikkia löytää samoista metsistä. Sekä vaalea- että rusko-orakkaat ovat vaaleajalkaisia ja -piikkisiä, murtuvamaltoisia sieniä. Vaaleaorakkaalla sama väri jatkuu lakin pintaan, kun taas rusko-orakkaat ovat päältä selvästi ruskeita.

Suomuorakkaat ovat edellisiä lajeja suurempia, pinnaltaan selvästi suomukuvioisia sieniä. Lakin alapinnalta löytyvät piikit ovat väriltään harmaita. Männyn seuralaisena kasvava männynsuomuorakas kelpaa hyvin paitsi ruokasieneksi, myös värin lähteeksi villalankoihin. Kuusensuomuorakkaalla ei vastaavaa käyttöarvoa ole.

Kupusienten itiöemä on kokonaan umpinainen, eikä helttoja tai vastaavia rakenteita ole. Monet tuntevat kupusienet "savusieninä", sillä niiden itiöt purkautuvat näkyvänä pölynä, kun vanhaa, kuivunutta sientä puristaa.

Pihoilla ja puistoissa kasvava nurmimaamuna on hyvin tavallinen kupusieni. Sen nuoret itiöemät ovat syötäviä, kuten toisellakin yleisellä kupusienellä, känsätuhkelolla. Monet maanpinnalla itiöemiä tuottavat kupusienet ovat lahottajia ja keräävät ympäristössään olevia raskasmetalleja. Siksi on syytä olla tarkkana, mistä ruokasienensä kerää.


Rusko-orakas.