Useat sienilajit ovat evoluutionsa aikana kehittyneet tuottamaan erilaisia myrkkyjä. Myrkyillään nämä sienet estävät itiöemien syömistä ennen kuin itiöt ovat päässeet leviämään ympäristöön.

Sienimyrkkyjä on monenlaisia. Jotkut saavat sienen maistumaan karvaalta ja toiset aiheuttavat pahoinvointia. Osa sienimyrkyistä aiheuttaa hermostollisia oireita, kuten tuskaisuutta ja harhoja. Joidenkin sienten myrkyt ovat vaarallisia solumyrkkyjä, jotka tuhoavat esimerkiksi munuaisten ja maksan kudoksia. Sienen myrkyllisyyttä tai myrkyttömyyttä ei voi päätellä sienen ulkonäöstä tai esimerkiksi toukkaisuudesta, vaan myrkylliset sienilajit on opeteltava tuntemaan erikseen. Lajeja, joiden tunnistuksesta on epävarma, ei tule kerätä ravinnoksi.

Kärpässienet ovat valkoitiöisiä helttasieniä, joilla on jalan tyvellä tuppi. Monilla lajeilla on lisäksi jalkaa ympäröivä rengas. Punakärpässienen tuntee helposti punaisesta, päältä pilkullisesta lakista. Ruskokärpässieni on samaan tapaan pilkullinen, mutta pohjaväriltään ruskea.

Valkokärpässieni on kärpässienistä myrkyllisimpiä (kuvassa). Se muistuttaa herkkusieniä, mutta valkokärpässienen itiöt ja heltat ovat kokonaan valkoiset, kuten muutkin sienen osat. Valkokärpässienen myrkyt ovat voimakkaita solumyrkkyjä, joita kuumennuskaan ei tuhoa. Kuvassa on nuori valkokärpässieni. Siinä on havaittavissa mm. kärpässienille tyypillinen tuppi jalan alaosassa.

Seitikeissä on monia myrkyllisiä lajeja, eikä näistä ruskeaitiöisistä sienistä olekaan syytä kerätä ruokasieniä. Tappavan myrkyllinen on esimerkiksi suippumyrkkyseitikki. Se on väriltään punaruskea, kuivapintainen sieni. Jalassa on usein keltaisia, harsomaisia vöitä. Lakki on usein nimen mukaisesti kartiomainen. Suippumyrkkyseitikin aiheuttama myrkytys voi tulla vasta päivien tai jopa yli viikon kuluttua sienen syömisestä. Oireina ovat päänsärky ja jatkuva janontunne. Vähitellen munuaisten toiminta lakkaa kokonaan.

Pulkkosieni.

Pulkkosientä pidettiin joissakin sienikirjoissa pitkään ruokasienten joukossa. Sitä ei kuitenkaan pidä käyttää ravinnoksi, sillä se voi aiheuttaa voimakkaan allergisen reaktion, joka pahimmillaan johtaa kuolemaan. Pulkkosieni on metsissämme hyvin yleinen helttasieni. Sen tunnistaa lakista jalan yläosaan jatkuvista, johteisista heltoista, jotka tummuvat nopeasti vauriokohdista.

Korvasientä käytetään yleisesti ruokasienenä. Sieni onkin maultaan herkullinen ja rakenteeltaan miellyttävän kiinteä, mutta huonosti käsiteltynä se on tappavan myrkyllinen. Jos korvasienen tahtoo laittaa ruoaksi, se on keitettävä runsaassa vedessä ainakin kahteen kertaan. Keitinvedet heitetään pois ja sienet huuhdotaan. Paikassa on oltava hyvä tuuletus, sillä myös kattilasta tulevat höyryt ovat myrkyllisiä.

Kaikkein tavallisin sienimyrkytys on pilaantuneesta sienestä aiheutuva ruokamyrkytys. Jos kerätyt sienet ovat vanhoja tai niitä pidetään tarpeettoman kauan huoneenlämmössä, niihin tulee haitallisia bakteereita. Siksi sienten poiminnassa ja käsittelyssä on oltava huolellinen. Ruokasieniin on syytä suhtautua kuin kalaan. Sekin pilaantuu nopeasti, jos sitä säilytetään kypsentämättömänä lämpimässä.

Sienimyrkytysten oireisiin on syytä reagoida ripeästi. Jos sieniä syönyt henkilö esimerkiksi kärsii vatsanväänteistä tai päänsärystä tai on sekava, unelias tai harhainen, on hänet saatava hoitoon. Lääkärille on syytä pystyä näyttämään, millaista sientä potilas on syönyt. Jos vain on mahdollista, syötävänä ollutta sientä kannattaa ottaa mukaan. Neuvoa epävarmoissa tilanteissa voi saada esimerkiksi myrkytystietokeskuksesta.