Suppilovahvero on eteläisen Suomen halutuimpia ruokasieniä. Se on herkullisen makuinen, rakenteeltaan kiinteä sieni, joka ei kaipaa minkäänlaista esikäsittelyä. Lisäksi näissä sienissä ei koskaan ole toukkia riesana, ja sieni säilyy poikkeuksellisen hyvin.

Suppilovahvero on helppo tuntea. Lakki on tyypillisen suppilomainen (tubaeformis = torvenmuotoinen), ja heltat ovat vahveroiden tapaan selvästi johteiset. Oikeastaan kyseessä eivät ole varsinaiset heltat, vaan lakin poimut, kuten kantarellillakin. Jalka on pitkä, ohut, ontto ja mutkainen. Sieni on pohjaväriltään kellanruskea, mutta lakin pinta on tummanruskea. Heltat ovat vanhemmiten harmaat. Jalka säilyy keltaisena vanhassakin sienessä. Suppilovahveroa voi tuskin sekoittaa mihinkään, paitsi kosteikkovahveroon. Jos näin kävisi, haittaa ei koituisi, sillä sekin on erinomainen ruokasieni ja kelpaa myytynäkin samaan joukkoon.

Suppilovahvero on paksusammaleisten kangasmetsien myöhäissyksyn sieni. Satokausi alkaa vasta lokakuussa, ja sitä voi riittää pitkälle talvikuukausiin. Jos maa on sulana, voi joulupöytäänkin saada tuoreita suppilovahveroita.