Suippumyrkkyseitikki on kuolettavan myrkyllinen sieni. Sen sisältämät solumyrkyt eivät liukene keitinveteen tai häviä millään muullakaan käsittelyllä.

Jos sientä on syönyt, myrkyt eivät myöskään poistu elimistöstä. Veren mukana kiertäessään myrkyt tuhoavat maksaa ja munuaisia. Oireet saattavat tulla vasta useiden päivien päästä sienen syömisestä, mikä tekee myrkytyksen tunnistamisesta erityisen hankalaa. Suippumyrkkyseitikin aiheuttamat myrkytykset eivät kuitenkaan ole kovin tavallisia.

Laji ei ole erityisen yleinen, eikä se juuri muistuta mitään yleisesti kerättyä ruokasientä. Ruskeaitiöinen kehnäsieni on seitikkien sukulainen ja siten niitä muistuttava. Kehnäsienellä on kuitenkin selvä, irtonainen rengas, joka erottaa sen seitikeistä.

Suippumyrkkyseitikki on punertavan ruskea, tuoreiden kangasmetsien ja korpimaisten metsien sieni. Levinneisyysalue yltää pohjoiseen Lappiin asti.

Suippumyrkkyseitikin lakki on kellomainen, vanhemmiten laakeneva, ja lakin päässä on nipukka. Lakki on kuivapintainen, ei tahmea tai limainen, kuten joillakin muilla seitikeillä.

Heltat ovat lakin pinnan tapaan punaruskeat. Kaikilla seitikeillä on ruskeat itiöt, joten helttojen väri ei itiöpölystä juuri muutu. Jalka on suhteellisen pitkä, ja sen pinnalta voi erottaa valkoisia tai kellertäviä seittivöitä.

Suippumyrkkyseitikkiä eniten muistuttavat laakamyrkkyseitikki ja keltavyöseitikki. Nekin ovat myrkyllisiä, joten kaikki tämäntapaiset lajit on ruokasienestäjän syytä jättää metsään.