:right1700-luvun Eurooppa oli vanhojen monarkioiden johtama, mutta poliittisesti hajanainen. Valistus oli muokannut käsityksiä hallitsijan roolista ja joissakin hoveissa nähtiin valistuneita itsevaltiaita, jotka halusivat toimia oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Vallankumouksen jälkeisenä aikana pelättiin Euroopassa kumouksellisen toiminnan leviämistä. Olojen toivottiin rauhoittuvan, mutta rauhan sijasta soppaa nousi hämmentämään Napoleon. Keskiluokkaisen Napoleonin uhmakas persoona ärsytti monia yläluokan edustajia. Lisäksi hänen puheensa Ranskan nostamisesta Euroopan suurvallaksi nähtiin uhkakuvana vallitsevalle järjestelmälle.

Napoleon ajoi Euroopan lopulta sotiin, jotka kestivät vuoteen 1815 saakka. Tänä aikana perustettiin liittokuntia Ranskaa vastaan, mutta Napoleon löi vastustajansa yksi toisensa jälkeen. Valtaamiensa alueiden johtoon hän järjesti suosikkejaan ja sukulaisiaan luoden Ranskalle myötämielisen vasallivaltioiden ketjun Eurooppaan. Napoleonin valloitusten myötä Euroopan kartta koki melkoisen muutoksen. Lähes tuhatvuotinen Pyhä saksalaisroomalainen keisarikunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin Reinin liitto, jonka politiikkaa Napoleon ohjaili. Napoleonin järjestelmä mahdollisti ranskalaisen lainsäädännön ja tasa-arvon aatteiden leviämisen valloitetuille alueille. Näin hänen voidaan katsoa myös edesauttaneen kansallisuusaatteen heräämistä Euroopassa tulevina vuosikymmeninä.