Vaikka olisi ehkä liioiteltua väittää Napoleonia Euroopan yhdentymisen aloittajaksi, hänen valloitussotansa toivat Euroopan maita monin tavoin lähemmäs toisiaan. Napoleon nimittäin haaveili yhtenäisestä Euroopasta, joka olisi Ranskan hallitsema liittovaltio. Kaikilla siihen kuuluvilla mailla olisi muun muassa yhteinen lainsäädäntö. Monissa Napoleonin valloittamissa maissa otettiin käyttöön Ranskan siviililaki, joka jäi niihin perinnöksi Napoleonin valloituksen päätyttyäkin. Hän pyrki myös tuomaan valloitettuihin maihin Ranskassa toteutuneet hallinnon ja talouden uudistukset. Voidaan siis sanoa, että Napoleon valloituksineen yhtenäisti näin Euroopan lakien säätämistä, hallintoa ja taloutta.

https://peda.net/id/9af28706f02

Ehkä tätäkin tärkeämpää oli se, että hänen sotaretkensä saivat muut valtiot toimimaan yhteistyössä häntä vastaan. Napoleonin kukistumisen jälkeen järjestetty Wienin kongressi oli käytännössä ensimmäinen tapahtuma, jossa voittajavaltiot kokoontuivat käymään neuvotteluita yhteisessä pöydässä. Aiemmin sopimukset olivat yleensä olleet kahden hallitsijan välisiä ja salaisia. Wienin kongressia voidaankin pitää Euroopan monenvälisen diplomatian alkuna.

 Mukana kongressissa olivat kaikki Euroopan valtiot, jotka olivat olleet olemassa ennen Napoleonin aloittamia sotia. Tämä tarkoitti sitä, että mukana oli yli 200 valtiota ja ruhtinaskuntaa. Kongressin seurauksena syntyi Pyhä allianssi, jota voidaan pitää ensimmäisenä rauhanturvajärjestönä. Mukana alliansissa olivat melkein kaikki Euroopan maat. Allianssi ja siinä mukana olevat suurvallat rauhoittivatkin Euroopan oloja merkittävästi aina 1900-luvulle saakka. Kongressissa tehtiin myös muita päätöksiä, jotka vaikuttivat yhteisiin eurooppalaisiin periaatteisiin. Kongressi esimerkiksi tuomitsi orjakaupan, joka katsottiin ihmisoikeuksien vastaiseksi.

Jotkut aikakauden ajattelijoista olivat valmiita menemään vielä pidemmälle. Ennen kongressia ranskalainen Saint-Simonin kreivi ennusti teoksessaan De la Réorganisation de la Société Européenne (Eurooppalaisen yhteiskunnan uudelleenjärjestäminen) tulevaa Euroopan unionia. Tulevalle valtioliitolle esitettiin myös kilpailevia ehdotuksia pääkaupungiksi. Vaihtoehtoina olivat muun muassa Pariisi, Wien, Venetsia ja Geneve. Suurista suunnitelmista huolimatta yhtenäisen Euroopan käytännön toteutus antoi odottaa itseään vielä yli vuosisadan ajan