Säätyläisten elämänmenoa
https://peda.net/id/9acc309cf02
Herrasväki koostui monenkirjavasta joukosta, joka sai elantonsa erilaisista ammateista. Säätyläisiä toimi lääkäreinä, upseereina, opettajina, pappeina ja kauppiaina. Keskeinen osa säätyläisistä olivat virkamiehet. Yleisesti ottaen ruumiillinen työnteko ei kuulunut säätyläisille. Maaseudulla säätyläiset asuivat herraskartanoissa ja kaupungissa virkataloissa. Säätyläisten elämänmenoa määritti vahva usko oman yhteiskuntaluokan ylemmyydestä säädyttömiin verrattuna. Tätä arvojärjestystä ilmennettiin käytöstavoilla, koulutuksella ja maailmankatsomuksella. Säätytietoisuus vahvisti yhteiskunnan muuttumattomuutta.
https://peda.net/id/9ac8ba2af02
Säätyläiset muodostivat yhteiskunnassa sivistyneistön, joka erottui tavallisesta kansasta oppineisuutensa varjolla. Vielä autonomian ajan alussa myös ruotsin kieli erotti säätyläiset suomea puhuvasta rahvaasta. Aateliston piirissä ruotsin kieli säilytti asemansa pisimpään ja tässä säädyssä vaalittiin kauimmin Ruotsin vallan aikaisia tapoja. Lahjakkaille talonpoikaissäädyn nuorille pojille ruotsin kielen osaaminen ja koulunkäynnin mahdollisuus tarjosivat keinon nousta pappis- tai porvarissäätyyn.
Tämän tyyppinen säätykierto lisääntyi pikku hiljaa, vaikka puolisoa haettiin vielä tiukasti säädyn sisältä erityisesti aateliston keskuudesta. Tapa menetti merkitystään vasta 1800-luvun loppupuolella jolloin aatelismiehet ottivat morsiamensa yhä useammin aatelittomien keskuudesta. Myöhemmin myös valtion palveluksessa olleita voitiin aateloida, jolloin etevä virkamies pystyi nousemaan aatelissäätyyn.
Aatelisto vaali omia perinteitään, jotka noudattivat yleiseurooppalaisia yläluokan tapoja. Suvun korostaminen oli keskeistä aateliskulttuurissa. Miesten keskittyessä hoitamaan suvun maa-alueita ja korkeita virkoja, naisten tehtävänä oli synnyttää lapsia sukutilan perijöiksi ja huolehtia palvelusväestä, jota kartanoissa oli parhaimmillaan kymmeniä.
Naisen elämä oli usein joutilasta ja tytön kasvatuksessa keskityttiin hyvin tapojen omaksumiseen ja kevyiden töiden tekemiseen, kuten kudontaan ja maalaamiseen. Aateliston elämäntyyli oli rikasta ja suosi ajan trendejä esimerkiksi rakentamisessa ja pukeutumisessa. Aateliskartanot olivat maalla usein seuraelämän keskuksia .
Pappila edusti rahvaalle sivistyneen ja moraalisen elämän maamerkkiä maaseudulla. Pappeja kunnioitettiin ja he opettivat kansaa elämään nuhteessa ja pitivät yllä köyhäinhuoltoa. Pappila oli maatila, jossa ruoka tuotettiin omasta maasta aivan kuten maaseudulla yleensä. Pappilat juurruttivat talonpoikien keskuuteen myös uusia maanviljelyksen keksintöjä ja pitivät näin yllä taloudellista tietoutta. Papit ottivat vastuulleen myös kansan valistustyön. Pappien vaimot, ruustinnat, olivat kunnioitettuja talon emäntiä, joiden apuna oli talouden hoidossa piikoja ja palveluväkeä.
Porvaristoon kuuluivat kauppiaat ja käsityöläiset, ja tämä keskiluokka kansoitti kaupungit. Kaupunkeja oli autonomian ajan alussa varsin vähän ja suurimpia niistä olivat Turku, Helsinki ja Oulu. Kauppaa sai käydä vain kaupungeissa eikä maaseudulla ollut tätä etuoikeutta. Kuilu kaupungin rikkaimman ja köyhimmän porvarin välillä oli usein suuri. Porvarissäädyn sisällä oli varsin varakkaitakin kauppiassukuja, joiden elämäntyyli jäljitteli aateliston mallia. Maaseudun käsityöläiset eivät kuuluneet porvareihin.
Talonpoikaissääty oli säädyistä suurin. Siihen kuului maansa omistavia talollisia sekä pienyrittäjiä ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Suurin osa ihmisistä sai elantonsa maataloudesta, joten talollisten ympärillä pyöri joukko säätyihin kuulumattomia ihmisiä, joita maanomistajat työllistivät. Talollisia kutsuttiin myös tilallisiksi erotuksena tilattomasta väestöstä maalla. Talonpojat viljelivät sukutilojaan ja vuokrasivat usein maitaan. Myös tässä säädyssä ero rikkaan tilanomistajan ja pientä peltotilkkua viljelevät talollisen välissä oli ajoittain suuri. Talon emännällä oli naisten keskuudessa korkein asema. Naiset tekivät töitä pelloilla siinä mitä miehetkin.
Herrasväki koostui monenkirjavasta joukosta, joka sai elantonsa erilaisista ammateista. Säätyläisiä toimi lääkäreinä, upseereina, opettajina, pappeina ja kauppiaina. Keskeinen osa säätyläisistä olivat virkamiehet. Yleisesti ottaen ruumiillinen työnteko ei kuulunut säätyläisille. Maaseudulla säätyläiset asuivat herraskartanoissa ja kaupungissa virkataloissa. Säätyläisten elämänmenoa määritti vahva usko oman yhteiskuntaluokan ylemmyydestä säädyttömiin verrattuna. Tätä arvojärjestystä ilmennettiin käytöstavoilla, koulutuksella ja maailmankatsomuksella. Säätytietoisuus vahvisti yhteiskunnan muuttumattomuutta.
https://peda.net/id/9ac8ba2af02
Säätyläiset muodostivat yhteiskunnassa sivistyneistön, joka erottui tavallisesta kansasta oppineisuutensa varjolla. Vielä autonomian ajan alussa myös ruotsin kieli erotti säätyläiset suomea puhuvasta rahvaasta. Aateliston piirissä ruotsin kieli säilytti asemansa pisimpään ja tässä säädyssä vaalittiin kauimmin Ruotsin vallan aikaisia tapoja. Lahjakkaille talonpoikaissäädyn nuorille pojille ruotsin kielen osaaminen ja koulunkäynnin mahdollisuus tarjosivat keinon nousta pappis- tai porvarissäätyyn.
Tämän tyyppinen säätykierto lisääntyi pikku hiljaa, vaikka puolisoa haettiin vielä tiukasti säädyn sisältä erityisesti aateliston keskuudesta. Tapa menetti merkitystään vasta 1800-luvun loppupuolella jolloin aatelismiehet ottivat morsiamensa yhä useammin aatelittomien keskuudesta. Myöhemmin myös valtion palveluksessa olleita voitiin aateloida, jolloin etevä virkamies pystyi nousemaan aatelissäätyyn.
Aatelisto vaali omia perinteitään, jotka noudattivat yleiseurooppalaisia yläluokan tapoja. Suvun korostaminen oli keskeistä aateliskulttuurissa. Miesten keskittyessä hoitamaan suvun maa-alueita ja korkeita virkoja, naisten tehtävänä oli synnyttää lapsia sukutilan perijöiksi ja huolehtia palvelusväestä, jota kartanoissa oli parhaimmillaan kymmeniä.
Naisen elämä oli usein joutilasta ja tytön kasvatuksessa keskityttiin hyvin tapojen omaksumiseen ja kevyiden töiden tekemiseen, kuten kudontaan ja maalaamiseen. Aateliston elämäntyyli oli rikasta ja suosi ajan trendejä esimerkiksi rakentamisessa ja pukeutumisessa. Aateliskartanot olivat maalla usein seuraelämän keskuksia .
Pappila edusti rahvaalle sivistyneen ja moraalisen elämän maamerkkiä maaseudulla. Pappeja kunnioitettiin ja he opettivat kansaa elämään nuhteessa ja pitivät yllä köyhäinhuoltoa. Pappila oli maatila, jossa ruoka tuotettiin omasta maasta aivan kuten maaseudulla yleensä. Pappilat juurruttivat talonpoikien keskuuteen myös uusia maanviljelyksen keksintöjä ja pitivät näin yllä taloudellista tietoutta. Papit ottivat vastuulleen myös kansan valistustyön. Pappien vaimot, ruustinnat, olivat kunnioitettuja talon emäntiä, joiden apuna oli talouden hoidossa piikoja ja palveluväkeä.
Porvaristoon kuuluivat kauppiaat ja käsityöläiset, ja tämä keskiluokka kansoitti kaupungit. Kaupunkeja oli autonomian ajan alussa varsin vähän ja suurimpia niistä olivat Turku, Helsinki ja Oulu. Kauppaa sai käydä vain kaupungeissa eikä maaseudulla ollut tätä etuoikeutta. Kuilu kaupungin rikkaimman ja köyhimmän porvarin välillä oli usein suuri. Porvarissäädyn sisällä oli varsin varakkaitakin kauppiassukuja, joiden elämäntyyli jäljitteli aateliston mallia. Maaseudun käsityöläiset eivät kuuluneet porvareihin.
Talonpoikaissääty oli säädyistä suurin. Siihen kuului maansa omistavia talollisia sekä pienyrittäjiä ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Suurin osa ihmisistä sai elantonsa maataloudesta, joten talollisten ympärillä pyöri joukko säätyihin kuulumattomia ihmisiä, joita maanomistajat työllistivät. Talollisia kutsuttiin myös tilallisiksi erotuksena tilattomasta väestöstä maalla. Talonpojat viljelivät sukutilojaan ja vuokrasivat usein maitaan. Myös tässä säädyssä ero rikkaan tilanomistajan ja pientä peltotilkkua viljelevät talollisen välissä oli ajoittain suuri. Talon emännällä oli naisten keskuudessa korkein asema. Naiset tekivät töitä pelloilla siinä mitä miehetkin.