1800-luvun alussa sääty-yhteiskunta oli voimissaan Suomessa. Yhteiskuntaluokat olivat syntyneet Suomeen Ruotsin vallan alla ja jatkoivat elämäänsä Venäjän vallan alla. Tämä tarkoitti sitä, että jokaisella ihmisellä oli oma sosiaalinen paikkansa yhteiskunnassa, jonka syntyperä määritti, ja tältä paikalta poistuttiin harvoin. Säätykiertoa oli vähän ja yhteiskunta oli paikallaan pysyvä eli muuttumaton.

Säätyajattelu kahlitsi kaikkea elämässä ammatinvalinnasta puolisonvalintaan, käytöstapoihin ja pukeutumiseen. Jokaviikkoinen kirkossa käynti ilmensi hyvin sekä säätyjen että sukupuolten välistä arvojärjestystä. Jumalanpalveluksissa edessä istuivat varakkaat ja kansa miehitti takaosan ja lehterit. Naiset ja miehet istuivat myös erillään.

Suomessa säätyjä olivat aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat. Näillä ryhmillä oli omat etuoikeutensa, jotka keisari oli vahvistanut. Arkipäiväisessä elämässä säätyjako ilmeni jakona säätyläisiin ja rahvaaseen. Säätyläisten osuus oli koko Suomen väestöstä vain noin 1,5%, mutta silti he miehittivät yhteiskunnassa korkeimmat virat. Tämän lisäksi oli ihmisiä, jotka eivät kuuluneet mihinkään säätyyn ollen näin säädyttömiä.