:rightRanskan vallankumous oli romahduttanut vanhan järjestelmän. Kuningas oli syösty vallasta ja aateliston etuoikeudet oli murskattu väkivalloin. Vapauden tuulien puhaltaminen loppui kuitenkin lyhyeen kun Napoleonin kukistuttua vanha kuningassuku palasi valtaan . Muualla Euroopassa oli seurattu pelonsekaisin tuntein Ranskan mullistuksia ja pelätty vallankumouksen leviämistä. Euroopan kruunupäät olivat tiivistäneet välejään ja vahva usko perinteisiin pysyi lujana. Kun pyörremyrsky taukosi Ranskassa, taantumus eli konservatismi näki hetkensä tulleen.

Taantumuksen aikakausi merkitsi Euroopassa yhteiskunnallisten uudistusten pistämistä jäihin. Konservatismi pyrki säilyttämään vanhan ja pelkäsi muutosta. Se syntyi vastareaktiona valistusajattelulle ja vallankumoukselliselle liikehdinnälle. Napoleonin kukistuttua vanhat kuningassuvut palasivat valtaan ja aatelisto etuoikeuksiensa pariin. Konservatiivit näkivät kansan kykenemättömänä päättämään tärkeistä asioista, olihan Ranskan vallankumouksen epäonnistuminen näyttänyt tämän. Taantumuksen ajan alkamisen merkkipaaluna on pidetty Wienin kongressia vuosina 1814-15, jossa Napoleonin voittajat määrittelivät Euroopan olojen uudet suuntaviivat .

Hallitsijat tekivät yhteistyötä taltuttaakseen vallankumouksen vapaamielisen sanoman. Työkaluina heillä oli rajoituksia, joiden uskottiin estävän epätoivottujen ajatusten leviämisen. Lehdistö pidettiin aisoissa sensuurin avulla ja kansaa valvottiin poliisivoimien tuella. Kovia rangaistuksia langetettiin niille, jotka halusivat jatkaa vallankumouksen ilosanomaa. Konservatismi uskoi valtiojohtoiseen yhteiskuntaan, jossa ihmisten ajattelua piti pyrkiä kontrolloimaan voimakeinoin. Konservatismi joutui kuitenkaan taistelemaan vapauden aatteita kannattavan liberalismin kanssa pitkin 1800-lukua. Ideologiana konservatismi elää edelleen ja tänä päivänäkin käytämme sanaa konservatiivi viittaamaan vanhoilliseen katsontakantaan.