Liberalismin vastaisku
Liberalismi eli vapaamielisyys edusti konservatismille vastakkaista ideologiaa. Sen juuret olivat valistusajattelussa ja Ranskan vallankumouksen ihanteissa. Valistus oli nostanut yksilön jalustalle ja kannatti ihmisen itsemääräämisen periaatteita. Liberalistisessa ideologiassa kansan etu nostettiin kuninkaan edun edelle. Vapautta ajettiin sananvapauden ja äänioikeuden laajentamisen nimissä. Liberalismin taustalla vaikutti pyrkimys tasa-arvoon. Jokainen ihminen oli samalla viivalla huolimatta siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan hän syntyi.
Liberaalien näkemysten äänenkannattajina toimivat porvaristo ja sivistyneistö. Ideologia vetosi ennen kaikkea porvaristoon. Porvaristo oli kaupan vilkastumisen myötä saavuttanut taloudellista valtaa, mutta poliittista valtaa sillä ei ollut. Porvarit halusivat äänensä kuuluviin, olivathan he 1800-luvulla vauhtiin päässeen teollistumisen ”akseleita”, jotka pyörittivät toiminnallaan alati vaurastuvaa yhteiskuntaa ja maailmantaloutta. Liberalismi valjastettiin porvarillisen maailmankuvan palvelukseen sekä poliittisessa että taloudellisessa mielessä. 1800-lukua ei turhaan kutsuta porvariston vuosisadaksi.
Sivistyneistön keskuudessa valistuksen aatteet olivat lyöneet itsensä läpi edistyksen nimessä. Sen riveistä nousseet 1700-luvun valistusfilosofit uskoivat, että ihminen on itse kykeneväinen päättämään omista asioistaan. Valistus kuten muutkin aatesuunnat levisivät rajojen yli juuri oppineiden välityksellä ja kirjallisuusseuroissa virinneet keskustelut toimivat uusien ajatusten vauhdittajina.
Poliittisen liberalismin ajamat vapauden aatteet vaikuttivat myös talouteen. Taloudellinen liberalismi suosi vapaakauppaa, valtion vähäistä puuttumista sekä tullien alasajoa. 1600-luvulta lähtien vaikuttaneen merkantilistisen talousopin mukaisesti kaupankäyntiä tuli säädellä ja valvoa valtion toimesta. Taloudellinen liberalismi edusti merkantilismille täysin vastakkaista näkemystä. Se ajoi vapaata kilpailua, joka saavutettaisiin rajoituksettomalla kaupankäynnillä. Liberalismi vauhditti merkittävästi teollista vallankumousta 1800-luvulla.
Liberaalien näkemysten äänenkannattajina toimivat porvaristo ja sivistyneistö. Ideologia vetosi ennen kaikkea porvaristoon. Porvaristo oli kaupan vilkastumisen myötä saavuttanut taloudellista valtaa, mutta poliittista valtaa sillä ei ollut. Porvarit halusivat äänensä kuuluviin, olivathan he 1800-luvulla vauhtiin päässeen teollistumisen ”akseleita”, jotka pyörittivät toiminnallaan alati vaurastuvaa yhteiskuntaa ja maailmantaloutta. Liberalismi valjastettiin porvarillisen maailmankuvan palvelukseen sekä poliittisessa että taloudellisessa mielessä. 1800-lukua ei turhaan kutsuta porvariston vuosisadaksi.
Sivistyneistön keskuudessa valistuksen aatteet olivat lyöneet itsensä läpi edistyksen nimessä. Sen riveistä nousseet 1700-luvun valistusfilosofit uskoivat, että ihminen on itse kykeneväinen päättämään omista asioistaan. Valistus kuten muutkin aatesuunnat levisivät rajojen yli juuri oppineiden välityksellä ja kirjallisuusseuroissa virinneet keskustelut toimivat uusien ajatusten vauhdittajina.
Poliittisen liberalismin ajamat vapauden aatteet vaikuttivat myös talouteen. Taloudellinen liberalismi suosi vapaakauppaa, valtion vähäistä puuttumista sekä tullien alasajoa. 1600-luvulta lähtien vaikuttaneen merkantilistisen talousopin mukaisesti kaupankäyntiä tuli säädellä ja valvoa valtion toimesta. Taloudellinen liberalismi edusti merkantilismille täysin vastakkaista näkemystä. Se ajoi vapaata kilpailua, joka saavutettaisiin rajoituksettomalla kaupankäynnillä. Liberalismi vauhditti merkittävästi teollista vallankumousta 1800-luvulla.