Etelä-Suomen maisema-alueeseen kuuluvat Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä- Karjalan maakunnat. Pohjoisessa Etelä-Suomen alueen rajana ovat Salpausselät ja etelässä Suomenlahti. Idässä rajana on Suomen itäraja. Suurimmat kaupungit ovat Helsinki, Vantaa ja Espoo. Etelä-Suomi on Suomen tiheimpään asuttua aluetta ja sen väkiluku kasvaa yhä. Pääkaupunkiseudulla elää yli miljoona ihmistä. Pääkaupunkiseudulla tarkoitetaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen aluetta.

Vaikka noin neljännes suomalaisista asuu Uudenmaan maakunnassa, tilaa on maataloudelle ja koskemattomalle luonnolle. Tiheimpien taajamien väliin jää jopa joitakin harvaan asuttujakin alueita. Pinnanmuodoiltaan Etelä-Suomi on alavaa tasankoa. Kallioperän päällä on hienojakoisia maalajeja. Ilmasto on viljelylle suotuisa, joten maatalous on tuottavaa varsinkin Itä-Uudenmaan savikkopeltojen alueilla.



Muuttoliike on voimakasta pääkaupunkiseudulle. Vetäviä tekijöitä ovat työ- ja koulutuspaikat. Etelä-Suomesta on myös muualle hyvät kulkuyhteydet. Pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat korkeat suuren kysynnän vuoksi. Tästä syystä asutus leviää kaupunkien lähellä olevalle maaseudulle.


​​
Helsingin Senaatintorin ympäristöä. 

Helsingin seutuun kuuluvat pääkaupunkiseudun lisäksi Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Hyvinkäätä lukuun ottamatta kolmasosa näiden kuntien työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla.

Asutuksen hajaantumisen seurauksena myös liikenteen määrä lisääntyy. Työmatkaliikenne aiheuttaa ruuhkaa.

Suureen väestömäärään nähden luonto voi olla ihmisiä lähellä Etelä-Suomessakin. Vaikeakulkuisimmilla ja karuimmilla alueilla voi olla lähes luonnontilaisia alueita.

Nuuksion kansallispuistossa sijaitsee kallioita ja pikkujärviä. Sipoonkorvessa on usean tuhannen hehtaarin kokoinen metsäalue, jossa on kallioita, lehtoja, luonnontilaisia puroja ja perinneniittyjä. Repoveden kansallispuistossa on jylhiä kalliojyrkänteitä ja Valkmusan kansallispuistossa keidassuoluontoa.