Kpl 1 Terveyttä tutkimassa

Arkitieto ja tieteellinen tieto

Arkitieto eli kokemustieto voi olla paikkansa pitävää ja auttaa arkipäivän valinnoissa. Se ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkansa. Arkitietoa saadaan perheeltä, ystäviltä ja mediasta. Se on intuitiivista, subjektiivista ja tiedostamatonta. 

Tieteellinen tieto perustuu tutkimukseen eli se täytyy voida perustella ja osoittaa tutkimuksen avulla todeksi. Tieteellinen tieto on objektiivista, yleistettävissä olevaa, testattavaa ja kriittistä. Tutkimuksia voidaan toistaa ja ne julkaistaan avoimesti tarkasteltavaksi. Tieteellinen tieto ei ole erehtymätöntä, mutta se korjaa itse itseään, kun asioita tarkastellaan uudelleen. Tutkimuksen kuuluu myös olla autonomista eli riippumatonta. Tieteessä käytetään täsmällisiä käsitteitä. Tieteessä käytetään tiedeyhteisön hyväksymiä, systemaattisia tutkimusmenetelmiä.

Terveystiede on monitietistä. Tästä hyvä esimerkki on oppikirjan sivulla 9, jossa käsitellään HPV-rokotteen kehittämistä ja käyttöönottoa. Kehittämisessä tarvitaan ennenkaikkea lääketiedettä, mutta käyttöönottovaiheessa tarvitaan myös esimerkiksi terveysviestintää ja juridiikkaa ja taloustieteelläkin on merkitystä, kun pohditaan rokotteen käyttöönoton kannattavuutta.

 

Tutkimuksen tekeminen

Tällä kurssilla tutustutaan tutkimuksen tekemisen perusteisiin. Ennenkaikkea keskitytään määrälliseen tutkimukseen, jota käytetään esimerkiksi luonnontieteissä. Mutta perusasiat ovat sovellettavissa kaikkeen tieteen tekemiseen.

Tutkimuksen tekemisen suunnitteluvaiheessa tutkimuksen kohde täytyy rajata tarkasti. Pitää siis tietää, mitä ollaan tutkimassa. Toinen tärkeä asia on aiempaan tutkimukseen perehtyminen. Pitää siis tietää, mitä asiasta tiedetään jo. Sitten päätetään, miten oma tutkimus toteutetaan eli valitaan tutkimusmenetelmät ja tehdään suunnitelma tutkimuksen toteuttamiseksi.

Tutkimuksen toteutusvaiheessa kerätään aineisto, analysoidaan se, tehdään analyysin perustella tulosten tulkinta eli vastataan mahdollisimman hyvin tutkimuskysymykseen ja kirjoitetaan raportti eli tutkimus.

Kappaleessa 1 keskitytään ennenkaikkea tutkimusstrategioihin eli tutkimumenetelmien tarkasteluun. Eri tieteenaloilla näistä käytetään hieman eri nimityksiä. Tässä pitäydytään TERVE1-kirjan terminologiassa, mutta mainitaan muutkin. Oppitunnilla paneudutaan tähän terminologia-ongelmaan tarkemmin eli kannattaa osallistua oppitunnille tai katsoa tallenne.

Erilaisia tapoja jaotella tutkimuksia:

1. Empiirinen vai teoreettinen tutkimus.

2. Perustutkimus vai soveltava tutkimus (+ yhdistelmätutkimus)

3. Laadullinen vai määrällinen tutkimus (triangulaatio eli monimenetelmällisyys)

4. Tutkimusasetelma: esim. kokeellinen tutkimus, pitkittäistutkimus, tapaus-verrokkitutkimus, poikittaistutkimus (myös paljon muita laadullisen tutkimuksen puolella)

5. Aineistonhankintamenetelmät: esim. päiväkirja, haastattelu, kysely, havainnointi, mittaukset, koeasetelma. On myös mahdollista käyttää jo valmiiksi olemassa olevia dokumentteja, kuten tilastoja, päiväkirjoja, sanomalehtiartikkeleita yms.

Tutkimuksen kohdejoukko on nimeltään perusjoukko. Joskus harvoin voidaan tutkia kaikki perusjoukkoon kuuluvat ihmiset, mutta yleensä täytyy valita otos, koska perusjoukko on niin suuri. Erilaisia tapoja ottaa otos ovat satunnaisotos ja harkinnanvarainen otos.

Tutkimukseen kuuluu aina sen luotettavuuden arviointi eli pohditaan avoimesti tutkimuksen mahdollisia virhelähteitä. Näitä ei ole tarkoitus piilotella vaan tuoda esille, jotta tutkimuksen luotettavuutta olisi mahdollisimman helppo arvioida. Määrällisessä tutkimuksessa käytetään termejä validiteetti ja reliabiliteetti. Laadullisessa tutkimuksessa puhutaan siirrettävyydestä, totuudellisuudesta, vahvistettavuudesta ja uskottavuudesta. Lisäksi tieteellisen tutkimuksen perusperiaatteisiin kuuluu, että tutkimusprosessin vaiheista tehdään tarkast muistiinpanot, kaikki valinnat mahdollisimman hyvin perusteltu ja eettiset näkökohdat on otettu huomioon.

Tutkimuksen luotettavuutta heikentäviä seikkoja voivat olla esimerkiksi kato, sekoittava tekijä, harha ja sattuma.