KPL 10 Suomen terveydenhuoltojärjestelmä

Perustuslaissa sanotaan, että yhteiskunnan on järjestettävä kaikille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Se kattaa esimerkiksi perus- ja erikoissairaanhoidon, hampaidenhoidon, äitiys- ja lastenneuvolapalvelut jne.

Suomessa terveydenhuolto on toistaiseksi kuntien järjestysvastuulla (sote-uudistus muuttaa tilannetta vuonna 2023). Jokainen kunta tarjoaa perusterveydenhuoltoa terveyskeskuksessa tai on sopinut useamman kunnan yhteisestä terveyskeskuksesta. Erikoissairaanhoitoa tarjoavat keskussairaalat ja yliopistolliset sairaalat. Jokainen kunta kuuluu sairaanhoitopiiriin ja osallistuu sillä tavalla erikoissairaanhoidon kuluihin. Potilaalla on oikeus valita terveysasemansa ja erikoissairaanhoidon hoitopaikka. Noin puolet kuntien menoista kuluu sote-sektorille eli sote-uudistus vie merkittävän sektorin pois kuntien järjestysvastuusta.

Julkinen terveydenhuolto rahoitetaan pääasiassa verorahoilla sekä sairasvakuutusmaksulla (joka peritään esimerkiksi palkasta). Näillä varoilla rahoitetaan myös työterveyshuoltoa, joka on työssäkäyvillä merkittävä terveydenhuoltopalvelu. YTHS on korkeakouluopiskelijoiden "työterveyshuolto". Sairasvakuutusmaksua maksavat sekä työntekijä että työnantaja. Lisäksi asiakkaan on lisäksi maksettava pieni maksu itse. Eri maissa terveydenhuollon rahoitus voi olla joko veropohjainen, vakuutuspohjainen tai näiden sekoistus. Suomessakin on kyse sekoituksesta, mutta veropohjaisuus on hyvin voimakas (julkisen rahoituksen osuus menoista on noin 75 %.)

Yksityisen sektorin tarjoama terveydenhuolto kattaa 25 % terveydenhuollosta Suomessa. Tämän maksaa asiakas itse joko suoraan tai vakuutusmaksujen muodossa. Myös julkisista varoista maksetaan ns. KELA-korvausta yksityisen sektorin terveydenhuoltomenoihin. Tämä saattaa muuttua eli KELA-korvauksen kohtaloa sote-uudistuksessa ei ole ratkaistu vielä syksyllä 2021. Julkinen sektori voi ostaa palvelua yksityiseltä sektorilta, jos ei itse pysty sitä tarjoamaan tai katsoo sen olevan sillä tavalla edullisempaa järjestää.

Myös kolmas sektori eli yksityiset, voittoa tavoittelemattomat järjestöt (joita voidaan julkisin varoin tukea tai joilta yhteiskunta voi ostaa palveluita) ovat merkittävä osa terveydenhuoltoa tai ainakin täydentämässä julkisia palveluita. Suomessa on noin 13 000 sote-alan järjestöä. Merkittäviä toimijoita valtakunnallisesti ovat esimerkiksi Väestöliitto (esim. hedelmöityshoidot) ja syöpäyhdistykset (esim. sopeutumisvalmennuskurssit). Historiallisesti merkittävää on ollut Manner­heimin Lasten­suo­je­lu­liiton aloit­tama las­ten neuvo­la­toi­minta (nykyään julkisen sektorin tarjoamaa).

Halvinta terveydenhuoltoa on usein ennaltaehkäisevä työ. Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon kuuluvat terveysviestinnän lisäksi neuvolat, kouluterveydenhuolto, opiskeluterveydenhuolto ja työterveyshuolto. Nämä ovat lakisääteistä toimintaa.

Kuntouttavat palvelut ovat usein hyvin kiinteä osa hoitavaa terveydenhuoltoa. Esimerkkejä näistä palveluista ovat psykologin, fysioterapeutin, sosiaalityöntekijän, lääkärin ja toimintaterapeutin palvelut. Kuntoutussuunnitelmassa suunnitellaan miten kuntoutus järjestetään ja kuka sitä toteuttaa.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kansainvälisesti arvioitu tehokkaaksi eli se tuottaa hyvää palvelua suhteellisen halvalla.

KELA on Kansaneläkelaitos. Se tukee rahallisesti seuraavissa tilanteissa:

• raskaus, synnytys ja lapsen hoito
• asevelvollisuus
• opinnot
• asuminen
• sairastaminen
• kuntoutus
• työterveys
• vammaisuus
• työttömyys
• eläke
• omaisen kuolema