AUKKOSUOMENNOS
Minimalismissa
tai vapaaehtoisessa yksinkertaisuudessa on muun muassa kyse …
… tarpeettoman kulutuksen välttämisestä.
… inhimillisiin suhteisiin panostamisesta.
… nykyhetkessä elämisestä.
… sen tekemisestä, mitä rakastaa.

Se, mitä ostamme tai omistamme, näyttää, mitä arvostamme ja mikä on mielestämme tärkeää
elämässä. Mutta oletko koskaan ajatellut sitä, millaista olisi luopua kaikesta mitä omistat?
Voisitko elää vain yhdellä vaatekappaleella? Miten selviäisit ilman puhelinta tai lompakkoa?
Vastaukset näihin kysymyksiin on Petri Luukkaisella. Hän kyseenalaisti meidän materialistisen
elämäntyylimme ja teki elokuvan, jossa hän haastoi itsensä ja kokeili, millaista on elää niin
vähillä tavaroilla kuin mahdollista.

Petrin kokeilun säännöt olivat yksinkertaiset: Hän lukitsi varastoon aivan kaiken, mitä hän omisti.
Sitten hän sai hakea/noutaa yhden tavaran päivässä yhden vuoden aikana. Ainoa, mihin hän sai
käyttää rahaa, oli ruoka ja palvelut kuten esimerkiksi elokuvat, kahvittelu ja bussiliput. Petri kuvasi
koko prosessin ja tuloksena oli kiehtova kuva yhteiskunnastamme. Elokuva näyttää, kuinka tärkeää
kulutus/kuluttaminen on meidän länsimaisessa elämäntyylissämme.

Elokuvan alussa Petri seisoo alasti tyhjässä asunnossa. Hän juoksee talvisen Helsingin läpi
hakeakseen ensimmäisen tavaransa: talvitakin. Sitä hän käyttää myös makuupussina. Seuraavana
päivänä hän hakee kengät, sitten neuleen ja housut ja muutaman päivän päästä patjan, täkin ja
tyynyn. Petri huomaa pian, että hän selviytyy todella vähällä ja minimalistinen elämäntyyli lisää
myös hänen luovuuttaan.

– Sormi toimi hyvin voiveitsenä ja vaatteita käytin käsipyyhkeinä, hän nauraa.

Tyhjä asunto tuntuu todella tylsältä, ja koska kotona ei ole mitään tekemistä, Petri käy ulkona
paljon enemmän kuin aikaisemmin. Hän viettää enemmän aikaa kahviloissa, käy elokuvissa ja
tapaa ystäviä.
Tavaroiden puute johtaa siis rikkaampaan sosiaaliseen elämään.

– Opin tuntemaan kaverini aivan uudella tavalla, ja meistä tuli läheisempiä ystäviä.

Myös Petrin suhde tavaroihin muuttui kokeilun jälkeen.

– Koko elokuvaprojekti sai minut tajuamaan/oivaltamaan, että oikeastaan en tarvitse niin
paljon tavaroita elääkseni hyvää ja onnellista elämää. Luulen, että tarvitsen noin 100 tavaraa,
loppu on tarpeetonta.