Kungfutselaisuus nousi vähitellen niin suureksi opiksi, että sen on katsottu olevan osittain uskonnollinen, vaikka Kungfutse itse ei halunnut perustaa uskontoa. Kungfutselaisuudesta tuli valtionuskonto Kiinassa 100-luvulla, ja sen asema ja arvomaailma säilyivät Kiinan johtavana aatteena aina 1900-luvulle asti. Tänä aikana keisari uhrasi taivaalle ja virkamiehet paikallisille jumaluuksille. Kungfutselainen elämänkatsomus antoi kiinalaisille lujuutta ja kestävyyttä parintuhannen vuoden ajan. Sen sääntöjä noudatettiin tarkasti ja kaikelle kumarrettiin.

Kungfutselaisuuden kuten muidenkin uskontojen asema muuttui täysin ja hankaloitui keisarikultin loputtua ja kommunistien päästyä valtaan 1949. Virallisia uskontoja ei enää hyväksytty tämän jälkeen Kiinassa. Tilanne alkoi kohentua vasta hallitsija Maon kuoltua vuonna 1976.

Kungfutsen mukaan yleinen tottelevaisuus auktoriteetteja kohtaan on ihmisen perushyve. Jokaisella ihmisellä on oma roolinsa, ja hänen tulee elää mahdollisimman hyvin siinä. Kungfutse korostaa ihmissuhteita, joissa ilmenee miehen ylemmyys naista kohtaan, vanhemman ylemmyys nuorempaa kohtaan, mutta myös ylempiarvoisen oikeudenmukaisuus alempaa kohtaan.

Kungfutsen näkemysten pohjalla olivat muinaiset kiinalaiset pyhät kirjat. Hänen mukaansa yhteiskunnan rappiotila syntyi, koska perinteitä ei kunnioitettu eikä ohjeita noudatettu. Kungfutse uskoi vanhaan kiinalaiseen oppiin, jonka mukaan maailmankaikkeutta hallitsee persoonaton, mutta tahtova Taivas. Taivaan tahto on se, että ihmiset elävät onnellisina ja sopusoinnuissa keskenään. Eläminen on tällöin taon mukaista.

Kungfutse kirjoitti vanhana ohjeita muistiin, jotta rappiotilasta päästäisiin jalon ihmisen tavoitteeseen ja taon mukaiseen elämään. Kiinan menneiden aikojen viisauksia hän kokosi teokseen Viisi klassikkoa. Kungfutsen tärkeimmät opetukset ja elämänohjeet taas löytyvät teoksesta Keskustelut, jotka hänen oppilaansa tallensivat kirjalliseen muotoon.

Kungfutsen tärkein ohje on se, että ”Älä tee toisille sitä mitä et tahtoisi toisten tekevän itsellesi.” Hän uskoi, että kun ihmiset alkavat kunnioittaa toisiaan, samalla he häpeävät omaa itsekkyyttään. Kun kaikki ihmiset elävät näin, myös yhteisön on hyvä olla. Kohteliaisuus, soveliaisuus ja itsehillintä ovat tärkeitä tavoiteltavia ominaisuuksia. Hyvää elämää varten ihmisen tuli arvostaa viittä erilaista suhdetta:

1. Miehen oikeudenmukaisuus ja vaimon kuuliaisuus
2. Isän rakkaus ja pojan kunnioitus
3. Vanhemman veljen hyväntahtoisuus ja nuoremman veljen nöyryys
4. Hallitsijan hyvyys ja alamaisen lainkuuliaisuus
5. Ystävän tai opettajan uskollisuus ja ystävän/ oppilaan luottamus

Muut suhteet ovat hierarkkisia eli ylempiarvoisen kunnioitukseen liittyviä paitsi ystävyyssuhde, joka on tasa-arvoinen. Pääperiaate on se, että ylemmän tulee suojella alempaa ja alemman kunnioittaa ylempää. Sopusointuisen maailman tärkein perusta on tyytyväinen perhe. Tyytyväisyys taataan, jos ohjeita noudatetaan. Vanhempien tulee opettaa näitä hyveitä ja ohjeita lapsilleen, jotta lapset kunnioittavat heitä.

Lasten kunnioitus vanhempiaan kohtaan ei pääty tässä elämässä, vaan sitä on jatkettava heidän kuoltuaankin. Myös esi-isien kunnioitus on ihmisen perusvelvollisuus, ja sitä varten kungfutselaisuudessa on rakennettu erityisiä alttareita koteihin ja temppeleihin. Tämänpuoleinen elämä on kuitenkin kaikkein tärkeintä ja siksi kungfutselaiset juhlistavat erityisellä tavalla syntymää ja avioliittoon vihkimistä.