Hindulaisuudessa ei ole olemassa yhtä oikeaa oppia, vaan se on moninainen uskonto sisältäen toisistaan paljonkin poikkeavia oppijärjestelmiä ja käytäntöjä. Myös jumalien määrä vaihtelee eri suuntauksissa.

Yhteisesti hindulaiset puhuvat kuitenkin dharmasta eli ikuisesta järjestyksestä. Omaa uskontoaan he kutsuvat nimellä hindu dharma eli intialainen järjestys. Dharma ei ole kirjoitettu ohjeisto, vaan kirjoittamaton järjestys, joka antaa elämälle suunnan ja osoittaa ihmiselle hänen paikkansa.

Maailmansielu on nimeltään brahman, josta kaikki muodostuu ja johon kaikki lopulta yhtyy. Ihmisellä itsellä on yksilösielu Atman, joka on kuolematon ja ikuinen. Se syntyy aina uudelleen uuteen ruumiiseen – joko ihmiseen tai eläimeen. Sielunvaellusta kutsutaan samsaraksi. Ihmisen omat teot ratkaisevat, millaiseen ruumiiseen sielu seuraavassa elämässä siirtyy. Tätä kutsutaan Karman laiksi, jolloin hyvät teot tuottavat hyvää karmaa ja pahat teot johtavat kärsimykseen. Hyvän karman ansiosta ihminen voi syntyä papiksi tai jumalaksi ja huonon karman takia vaikka raatokärpäseksi. Tavoitteena on kuitenkin siirtyä aina ylemmäs.

Hindulaisen aikakäsitys on ympyränmuotoinen eli syklinen, toisin kuin lineaarinen länsimainen aika. Sielu vaeltaa syklissä niin kauan, kunnes ihminen vapautuu ja saavuttaa pelastuksen eli moksan.

Moksa syntyy oivaltamisen kautta. Tällöin ihminen oivaltaa syvimmän olemuksensa ja huomaa olevansa yhtä maailmansielun kanssa. Jotkut pyrkivät oivallukseen omilla ponnisteluillaan. Hindujen tärkeässä Bhagavad-tekstissä oivallukseen tarvitaan kolme tietä:

1. tiedon tie
2. tekojen tie
3. rakkauden tie.

Tiedon tiellä ihminen opiskelee pyhiä tekstejä sekä harjoittaa itsekuria ja mietiskelyä. Mietiskelyllä ja meditaatiolla on tuhansia vuosia vanhat perinteet, ja eräs keskeinen menetelmä siihen on jooga. Jooga on ruumiin ja mielen harjoittamisen menetelmä, johon usein liittyy askeettinen elämäntapa. Ohjaajana mietiskelyssä toimii guru.

Tekojen tiellä ihminen pyrkii työskentelemään ja toimimaan epäitsekkäästi sekä pyhittämällä toimintansa jumalille. Näin hyvä karma lisääntyy ja huono häviää. Sieluansa ihminen puhdistaa kylpiessään pyhässä Ganges-joessa. Tosin fyysinen puhdistautuminen on melko kyseenalaista niin saastuneessa vedessä.

Rakkauden tiellä ihminen siirtyy jumalien palvontaan, jolloin ihminen tavoittelee henkilökohtaista yhteyttä johonkin jumalaan. Tämä näkyy lukuisissa temppelipaikoissa Intiassa.