Buddhalaisuus on Aasiassa laajalle levinnyt oppi ja uskonto, joka syntyi Intiassa perustajansa Siddharta Gautaman opetusten ympärille. Gautama koki valaistumisen, jonka jälkeen hänestä tuli ensimmäinen Buddha. Buddhalaisuudessa ei uskota jumaliin, mutta siinä korostetaan kultaista keskitietä ja elämän kärsimyksen ymmärtämistä. Buddhalaisuudella on nykyään merkittävä rooli useassa Aasian maassa.

Siddhartha Gautaman todellisista elämänvaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta hänen oletetaan syntyneen 480-luvulla eKr. Legenda hänen elämästään on kuitenkin levinnyt laajalle. Sen mukaan Gautama oli pohjoisintialaisen kuninkaan poika. Hän sai varttua yltäkylläisyydessä, eikä oppinut ymmärtämään maailman pahuutta ympärillään.

Vasta 29-vuotiaana Siddhartha näki ensimmäistä kertaa vanhuksen, sairaan ihmisen ja kuolleen ruumiin. Tämä kohtaaminen auttoi häntä näkemään elämän turhuuden ja katoavaisuuden. Myöhemmin hän tapasi munkin, joka suostutteli hänet jättämään omaisuutensa ja lähtemään metsäerakoksi. Tämän Gautama teki salaa vaimoltaan ja pojaltaan.

Gautama harjoitti kuuden vuoden ajan askeettista elämää, kunnes pyörtyi. Samalla hän tajusi itsekidutuksen hyödyttömyyden ja jätti askeesitoverit. Hän siirtyi yksinäisyyteen ja päätti pohtia viikunapuun alla elämän tarkoitusta niin kauan, kunnes löytäisi sen. Istuttuaan samassa paikassa 49 päivää, hän vihdoin voitti maalliset kiusaukset, koki valaistumisen eli nirvanan ja ymmärsi siten elämän tarkoituksen. Näin hänestä tuli Buddha.

Buddha ei kuitenkaan jäänyt erakoksi, vaan lähti kertomaan oppiaan eteenpäin. Ensimmäisen opetuspuheensa hän piti viidelle askeettitoverilleen, kiven päällä istuen. Myöhemmin hän vaelsi vielä 45 vuotta levittämässä oppiaan.