Orjilla ei ollut laisinkaan päätäntävaltaa omasta elämästään. He olivat isännän omaisuutta. Rooman talous perustui orjatyövoimaan. Orjia tarvittiin paljon ja heitä saatiin sodista. Myös orjien lapset syntyivät orjiksi ja elivät loppuelämänsä orjina. Varakkaalla patriisilla saattoi olla satoja orjia, mutta plebeijeilläkin oli taloudessaan orjia auttamassa kodin töissä. 

Roomassa orjilla oli kuitenkin parempi asema kuin vaikka Antiikin Kreikassa. Orja saattoi ostaa itsensä vapaaksi tai isäntä saattoi vapauttaa orjansa vaikkapa testamentissaan. 

Orjien asema ja elinolosuhteet riippuivat työstä, jota he tekivät. Kaivosorjilla oli raskas ja vaarallinen työ sekä kehnoa ruokaa. Kun taas rikkaan perheen orjan elämä saattoi olla mukavaa työskentelyä sisätiloissa emännän tai isännän valvonnassa. Myös opettajat olivat usein orjia. 

Vaikka roomalaiset pitivät orjuutta luonnollisena asiana, oli roomassa välillä orjakapinoita. Tunnetuinta niistä johti gladiaattori (ja täten orja) Spartacus. Kapina kukistettiin ja kuusi tuhatta kapinallista orjaa ristiinnaulittiin. 




Orjat auttavat emäntäänsä pukemaan ja kaunistautumaan aamulla.