Feetu ja Mr. Kirjasto Korppi seurasivat kiinnostuneina heti aamulla miten pienten oppilaiden luokassa kävi suhina ja puhina. Kaikki olivat tohkeissaan lähdössä johonkin. Feetu tuumasi, että ainakin retkestä olisi ilmeisesti kyse, koska opettaja kertasi sääntöjä miten toimitaan. Ja kaikkia autetaan. Jahaa, hiihtomonoja jalkaan, ei kenkiä, huomasi Korppi. Jippii, luokka lähtisi hiihtoretkelle. Korpista meno näytti niin hurjalta ja innokkaalta, että hän päätti lähteä matkaan mukaan. Kaulahuivi kaulaan ja lentolasit päähän. 

Oppilaat muodostivat hienon jonon. Mutta mitä ihmettä, jokainen kantaa suksia ja sauvoja. Korppi kraakaisi merkiksi, että kyllä ne sukset kuuluisivat olla monoissa kiinni, ei käsissä. Onneksi Korppi teki toisenkin lentoringin oppilaiden ja varsinkin opettajan yläpuolella, sillä opettaja kertoi, miten hiekoittaja oli käynyt kävelytiet hiekoittamassa, ja miten suksien pohjat kuluisivat, jos he hiihtäisivät kävelytietä pitkin pellon reunaan. Ei kun matkaan. 

Jono liikkui mukavasti opettajan johdolla. Onneksi matka ei ollut pitkä, sillä suksien ja sauvojen kantaminen ei näyttänyt mitenkään helpolta hommalta. Korppi päätti parkkeerata itsensä pellon reunassa könöttävän männyn latvaan. Aitiopaikalle. Lunta oli juuri sen verran, että opettajan aikaisemmin tekemä latu näkyi hyvin männynkin latvaan. Suksien kiinnittäminen monoihin oli toisille hyvinkin helppoa, mutta osa tuskaili ja sai apua taitavammilta. Korppi mietti, miten tärkeää onkin auttaminen ja yhdessä tekeminen. Kaikki pääsivät näin ladulle hyvillä mielin. Korppi myös mietti, miksi Feetu ei ollut halunnut lähteä hiihtämään. Nythän olisi ollut tarjolla paljon tsemppaajia ja auttajia.