Moi!
Oletko kuullut juttua Feetusta? Ai et, no se on harmillista, sillä olisin mielelläni esitellyt itseni jo paljon aikaisemmin, vaikka viime vuonna. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Niin aikuisetkin aina sanovat. Minä en ole aikuinen, minä olen tonttu, ihan oikea koulutonttu. Äläkä yhtään vähättele, niin kuin aikuiset. He sanovat, että tontut ovat vain saduissa. Voihan se olla niinkin, mutta minä, koulutonttu Feetu olen ihan isojenkin lasten seurana pitkin kouluvuotta.

Olen kuullut monta hyvää juttua Pokemoneista, keppareista, futiksesta ja hampaan lähdöstä ja ja ja vaikka mistä. Mutta se ei ollut kivaa, kun yhdessä ekaluokassa kiusattiin yhtä kivaa tyttöä. Kerron siitä myöhemmin sinulle. Elämä ilman koululapsia olisi minulle kuin kuivasammal köntys hampaiden välissä. No höh, eihän sammalta voi syödä. Mutta jos lapsia en näkisi koulussa, olisi taatusti minulla tylsää ja tylsistyisin päivä päivältä enemmän. Näin joskus käy kesälomilla tai joululomillakin. Vaikka jouluisin kyllä joskus lähden hiippailemaan lähimetsiin. Ihan vain varmistaakseni, että tontut ovat liikkeellä ja kuulostelevat kilttien lasten touhuja. Ehkä minua ei kuitenkaan voi verrata ihan tonttuun. En oleta, että lapset ovat aina kilttejä tai että olen vain joulun alla ehkä näkyvillä vilauksin.

Minä olen mukana koulun askareissa niin, keväällä kuin syksylläkin. Joskus digiope on ihmeissään, kun joku ipad ei toimi kuten pitäisi tai fiwi-verkossa on jotain häikkää...silloin digiope saattaa taas päästää suustaan änkyrän: “Onkohan Feetu käynyt vähän testailemassa koulun laitteita?” Noh, voihan se olla niinkin. En ole kauhean taitava tubettaja, mutta Näppistaiturista mä tykkään. Joskus vaan tarttisin vähän enemmän ohjausta. Onneksi digiagentit ehtivät minuakin jeesimään. Pitää vaan rohkeasti kysyä, ennen kuin palaa hermo. Tai laskea edes kymmeneen. Edes kymmeneen.

Hip hei, yhdessä matkaan, mars!

-Feetu-