3-vuotias puhuu jo useita sanoja ja lyhyitä lauseita. Puhe on yleensä selvää ja ymmärrettävää, vaikka yksittäiset äänteet voivat vielä puuttua tai korvautua jollakin muulla. Puhe voi olla myös takeltelevaa ja toistavaa. Lauseet monipuolistuvat ja lapsi alkaa käyttää aikamuotoja, taivuttaa verbejä yhä taitavammin. Hän ei niinkään matki valmiita malleja, vaan päättelee ja luo itse kielioppia kuulemastaan. Kun lapsi siis taivuttaa väärin, esim. tipu – tivut, se on osoitus hänen luovasta päättelykyvystään, hän ei pelkästään toistele kuulemaansa. 3-vuotias nauttii loruista ja riimeistä sekä satujen kuuntelemisesta. Ikäkauden loppupuolella lapsi pystyy jo kuvailemaan esinettä tai asiaa, joka ei sillä hetkellä ole paikalla.

4-vuotias elää puhumisen kulta-aikaa. Hän nauttii sanoilla leikkimisestä, loruilusta, runoilusta ja satujen kertomisesta. Hän haluaa myös kuunnella satuja ja jaksaa jo kuunnella pitkiäkin tarinoita. Hän on kiinnostunut erilaisista asioista ja pohtii asioiden syytä ja tarkoitusta. Lapsesta on erityisen mukavaa keskustella asioista vanhemman kanssa.

Lapsen puhe alkaa olla kieliopillisesti melko oikeaa. Hän taivuttaa sanoja useimmiten oikein. Hän saattaa joskus sovittaa puhetyyliään kuulijan mukaan, esim. puhua pikkulapselle helpompaa kieltä. Lapsi voi kehitellä omia kekseliäitä sanoja. Mielikuvitus antaa mahdollisuuden yhdistellä asioita luovasti. Joskus voi tuntua, että lapsi on äänessä jatkuvasti, selittää ja kyselee asioita. Tarinat voivat olla pitkiä ja lonkeroisia, eksyä aiheesta toiseen. Kyseleminen on lapsen tapa oppia asioita. Pitkiä tarinoita kertoessaan hän harjoittaa kielellisiä taitojaan ja ajatteluaan. Lapsen kysymyksiin tulisikin jaksaa vastata ja osoittaa mielenkiintoa hänen tarinoitaan kohtaan.