Nyt on pääsiäisaskartelut jo melkein tehty, toki jotakin vielä näperrellään tulevina viikkoina. Lapset kyselevät jo kovasti milloin laitamme purkkeihin ruohoa kasvamaan, mutta vielä täytyy malttaa odottaa!
Tällä viikolla pelattiin monia pelejä, kuten Lillin kakkupeliä, muistipeliä, pääsiäismunapeliä ja lumipallon piilotusta lapasen alle-peliä. Jokainen sai jossakin olla voittaja ja samalla opettelimme häviämistä ja iloitsemista voittajan puolesta. Se on välillä vähän vaikeaa, mutta hyvin kasvattavaa.

Laskemista ja lajittelua tuli opeteltua dinosaurusleikin ohessa. Ensin eroteltiin eri kasoihin eri väriset dinot, sitten järjestelimme eri lajit omiin ryhmiin. Laskettiin dinoja, onko jokaista väriä yhtä paljon? Ei ollut, yhdessä lajissa olikin yksi vähemmän, yksi kavereista oli hävinnyt.
Kädentöitä harjoiteltiin pujottelemalla reikäpalikoita naruun, muovailemalla ja erilaisilla saksiharjoitteilla

Taidekorttina oli Pekka Halosen vuonna 1913 maalaama Tomaatteja. Kuva sai aikaan keskustelua eri värisistä tomaateista ja muista kasviksista ja juureksista. Kortissa kysyttiin, oletko koskaan kasvattanut mitään syötävää ja oletko tehnyt taidetta ruualla. Ensin lapset eivät muistaneet tehneensä, mutta muistuttelin, että olemmehan joskus laittaneet herneitä purkkeihin kosvamaan ja niistä tuli syötäviä. Taidettakin ovat tehneet useasti kokoamalla itse leipänsä: kurkkuviipaleista silmät, tomaattisiivuista tai puolikkaista iloisen suun ja paprikan palasesta nenännykerön. Myös leipominen on taidetta kun on koristeltu kakkua tai muffinseja.

Yhtenä aamuna Suvi lapsineen oli kanssamme liikkumassa pihalla. Meillä oli MiniMove-kortti, jonka mukaan teimme itsestämme ison puun ja pienen puun monta kertaa. Keksimme leikkiin jatkoa kuvittelemalla kovaa tuulta, joka huojutti puita eteen, taakse ja sivulle. Niin kova myrsky oli, että puut kaatuivat ja kieriteltiin niitä runkoja pitkin pihaa ja sahattiin lopulta paloiksi. Se olikin kiva leikki! Otimme myös pitkän narun käyttöön ja virittelin sen ensin suoraksi, sitten ympyrän tapaiseksi. Sitä pitkin tasapainoilimme, olimme kun sirkustaiteilijoita.

Resurssi-Mia oli viettämässä perjantain aamua kanssamme. Ensin olimme sisällä puuhailemassa hetken aikaa, mutta kyllä se ulosmeno poltteli jo, että päästiin kunnolla liikkumaan. Heittelimme palloja vanteen läpi, Mia laittoi vanteen vauhtiin hankea pitkin ja lapset hakivat sen ja olipa hienoja hyppyjä välillä tulivanteen läpi, välillä jäävanteen läpi. Janita-kollegamme pistäytyi myös pikaisesti pihassamme oman pienensä kanssa.