Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian kokosi tällä kertaa valmentajaverkoston tapaamiseen palloilulajien edustajat. Aiheena oli Pelin opettaminen. Illan aikana keskusteltiin pelataanko nykyisin harjoituksissa liian vähän. Minkä ikäisinä pelitapaa voi aloittaa opettamaan. Voiko tekniikka ja pelitapaa opetella samaan aikaan. Miten eri lajit opettavat peliä ja voiko valmentajat oppia toisen lajin valmentajalta peliin liittyviä asioita.

Alustajina oli kolmen lajin valmentajat, jalkapallo Sami Ristilä FC KTP, koripallo Harri Laine KTP-juniorikoripallo ja jääkiekko Mika Iltola Titaani-Juniorit.

Illan alustukset aloitti Titaani-Junioreiden valmennuspäällikkö Mika Iltola

Iltola lähestyi pelin opettamista yksilön kautta. Hänen mielestään pelitavan opettaminen alkaa yksilöiden vahvuuksien mukaan. Pelitapa tukee heikkoina hetkinä yksilö ja joukkuetta. Toimiva pelitapa mahdollistaa myös yksilön luovuuden ja reagoinnin eri pelitilanteissa.

Iltolan mukaan pelitavan opettaminen voi alkaa jo kiekkokoulusta, mutta hän korosti, että pelitapa on eriasia kuin pelisysteemi-/taktiikka.

Yleisellä tasolla Iltolan ohjeita oli pallollinen/kiekollinen älä etsi syöttöä ⇒ palloton/kiekoton pitää tarjota syöttöpaikka. Iltolan esityksen voit lukea liitteestä
Titaanit.pdf

Toisena alustuksena oli KTP koripallon B-junioreiden valmentajan Harri Laineen esitys.

Laineen mukaan koripallo on kilpailua helpoista koreista. Hän korosti syöttöpelin tärkeyttä ja että yksittäisistä harjoitteista pitäisi saada mahdollisimman pelin mukaisia. Koripallo eroaa muista palloilulajeista siinä, että hyökkäysaika on rajallinen, eli tämä tuo oman lisämausteen pelin opettamiseen.

Laineen esityksen voit lukea liitteestä
KTP-koripallo.pdf

Kolmannen alustuksen esitti FC KTP:n päävalmentajalta Sami Ristilä.

Ristilä kertoi, että Eurooppalaisten jalkapallo suurseurojen organisaatioissa on koko seuralle tehty yhteisnen pelitapa, jota jokainen seuran juniorijoukkue pyrkii toteuttamaan. Hänen mielestään harjoituksissa pelataan aivan liian vähän. Ristilä oli myös huolestunut ns. pihapelien vähenemisestä lasten ja nuorten ajankäytössä.

Pienpeleissä Ristilän mukaan pitää aina olla selvä kohde, mihinkä peliä pyritään pelaamaan. Hän myös korosti yksittäisten harjoitteiden suunnittelussa, että harjoitte palvelisi mahdollisimman hyvin peliä.

Ristilä esityksen voit lukea liitteestä
FC KTP pelin opettaminen.pdf

Alustusten jälkeen oli valmentajien kesken erittäin mielenkiintoista keskustelua. Huomion arvoista oli, että samat pelinlainalaisuudet ovat toimivat monessa palloilulajissa samalla tavalla. Huolestuneita oltiin joka lajissa, siitä että lapsissa ja nuorissa saatetaan hakea väkisin yksittäisen pelin voitto ns. epäpelaamisella. Tämä tarkoittaa sitä, että valmenta suunnittelee jonkin kuvion tai tavan pelata mikä ei tule vanhemmissa ikäluokissa ikinä toteutumaan. Näin pelaajat oppivat ns. väärän tavan pelata. Yleensä epäpelaamisessa peliä pelataan muutaman pelaajan toimesta ja loput pelaajat juoksevat tai luistelevat mukana osallistumatta mitenkään itse peliin.

Kaikilla osallistujilla oli halua jatkaa keskustelua pelistä, sillä aihe oli hyvin laaja ja kahden tunnin aikana asiaa ehdittiin vasta pintaraapaisemaan. Tulevaisuudessa ajatuksena oli, että valmentajat kutsuvat toisiaan seuraamaan oman joukkueen harjoituksia ja harjoitusten jälkeen keskustelemaan peliin liittyvistä asioista.