Moi,

tässä kokeemme hyvän vastauksen piirteet. Ovat opintojaksomme opiskelijan vastauksia ja luvallansa julkaisen ne mallivastauksina. Näitä haettiin ja tällaksillä vastauksilla sai täydet pisteet. Näkökulmien kautta käsitteiden puuttuminen vähensi tehtävittäin sitten pisteitä. Lukaise läpi.

1.1 Kysymys (92 sanaa)

Pisteet 2 / 2

Havaintokonstanssi tarkoittaa sitä, että kun jokin havainto tehdään, sen ominaisuudet pysyvät suhteellisen samana ja vakiona riippumatta olosuhteista, jossa se havaitaan. Tästä hyvä esimerkki on esimerkiksi se, että kun havaitaan näkökentässä oma ystävä, hän on aina saman kokoinen tosielämässä riippumatta siitä, katsotko häntä 5m vai 100m päästä. Toki 100m päästä hän näyttää pienemmältä, mutta olet kuitenkin tietoinen, että tosiasiassa koko ei muutu, vain olosuhteet. Sama juttu pätee, jos katsot banaania eri valaistuksissa. Toki sävyssä voi olla eroja jos katsot banaania pimeässä huoneessa verrattuna LED-valon alla, mutta banaani pysyy silti keltaisena. Tätä on havaintokonstanssi.

Vastauksen pituus: 92 sanaa, 598 merkkiä

 

1.2 Kysymys (81 sanaa)

Pisteet 2 / 2

Skeema on mielensisäinen malli, jota on havainnoillistanut mm. Ulric Neisser havaintokehän avulla. Skeemat voivat vahvistua, muokkaantua, tai karsiutua. Esimerkiksi tilanteessa, kun ihminen on kaupungissa ja auto ajaa kovaa, hän voi tulkita että auto kaahaa täysiä, jos ympäristö on turvaton. Ihminen tekee havaintoja ympäristöstä, esimerkiksi jos se on likainen ja kaduilla on roskia, hän voi tulkita ympäristön olevan turvaton. Toisaalta ympäristössä, jossa kadut ovat puhtaat voi ihminen kokea olonsa turvalliseksi tai ympäristö voi muokata kokemusta auton ajotyylistä normaaliksi ajoksi eikä nimenomaan kaahailuksi.

Vastauksen pituus: 81 sanaa, 539 merkkiä

 

1.3 Kysymys (54 sanaa)

Pisteet 2 / 2

Valikoiva tarkkaavaisuus on tahdonalaisen tarkkaavaisuuden alalaji. Siinä ihminen valitsee oman toiminnan tai tavoitteen kannalta suotuisimman tarkkaavaisuuden kohteen, ja jättää tietoisesti muut epäolennaiset asiat huomiotta. Esimerkiksi jos haluan opiskella psykologian kokeeseen, kohdistan tietoisesti tarkkaavaisuuden oppikirjan tekstiin tai muistiinpanoihin, enkä keskity esimerkiksi kuuntelemaan, kun veljeni pelaa viereisessä huoneessa CSGO:ta ja pitää meteliä, vaan jätän sen huomiotta.

Vastauksen pituus: 54 sanaa, 441 merkkiä

 

1.4 Kysymys (48 sanaa)

Pisteet 2 / 2

Ärsykelähtöinen havainnointi tarkoittaa sitä, että jostakin ärsykkeestä tehdään havainto, eli aistitiedolle annetaan jokin merkitys. Tätä voi havainnollistaa esimerkiksi siten, että kuulet kovan pamauksen, joka toimii tilanteessa ärsykkeenä. Toimintasi kannalta havainto voi olla hengenpelastava, joten aistimukselle annetaan toiminnan kannalta jokin merkitys. Kovasta äänestä voi tulla esimerkiksi taistele tai pakene-reaktio.

Vastauksen pituus: 48 sanaa, 380 merkkiä

 

1.5 Kysymys (64 sanaa)

Pisteet 2 / 2

Dikoottisen kuuntelun kokeella ollaan havainnollistettu tarkkaavaisuuden toimintaa. Siinä koehenkilölle asetetaan kuulokkeet päästä, ja kummastakin korvasta tulee eri ääniraita. Toiseen niistä pitää kohdistaa tarkkaavaisuus, jolloin toinen ääniraita jää peräti huomiotta. Toista ääniraitaa, johon tarkkaavaisuus kohdistetaan, tulee toistaa mukana esimerkiksi suullisesti. Kokeen lopussa voidaan tutkia sitä, onko ääniraidasta, johon ei kohdistettu tarkkaavaisuutta jäänyt mitään päähän, ja yleensä ei ole jäänyt juuri mitään. Tätä voidaan nimittää cocktailkutsuilmiöksi.

Vastauksen pituus: 64 sanaa, 507 merkkiä

 

1.6 Kysymys (62 sanaa)

Pisteet 2 / 2

Plastisuus tarkoittaa aivojen/hermoston muokkautuvuutta ja muovautumista, jota tapahtuu jatkuvasti etenkin oppimisen yhteydessä. Tulee uusia hermosoluyhteyksiä, vanhat olemassaolevat hermosoluyhteydet vahvistuu tai käyttämättömät yhteydet karsiutuvat pois. Esimerkiksi oppimisen kannalta tätä voidaan havainnollistaa niin, että kun opetellaan uutta kieltä, niin sitä opitaan pikkuhiljaa ja plastisuus auttaa siinä. Plastisuus on parhaimmillaan lapsena, jonka takia kielen opettelu on silloin paljon sujuvampaa ja helpompaa kuin esimerkiksi myöhempänä aikuisena.

Vastauksen pituus: 62 sanaa, 500 merkkiä

 

1.7 Kysymys (60 sanaa)

Pisteet 2 / 2

Mitä -rata ja missä -rata ovat keskeisiä näköaistimuksen kannalta. Kun näkötieto lähtee V1:ltä eteen päin, se menee mitä- ja missä -ratoja pitkin joko päälakilohkoille tai etuotsalohkoille. Mitä -rata kertoo sen, mitä näkökentässä on ja näkyy, kun taas missä -rata kertoo sen, missä näkökentässä aistittu asia sijaitsee ja miten se on sijoittunut (esimerkiksi kuinka vinossa kyseinen asia on, kuten jokin viiva).

Vastauksen pituus: 60 sanaa, 353 merkkiä

 

1.8 Kysymys (51 sanaa)

Pisteet 2 / 2

Semanttinen verkko on kielellisistä kategorioista muodostuva kokonaisuus. Sanoista voidaan tehdä kokonaisuuksia ja jakaa niitä erilaisiin kategorioihin. Esimerkiksi koira, kissa ja kultakala voivat kuulua kotieläin -kategoriaan. Tämä kyseinen kategoria voidaan yhdistää tietyssä asiayhteydessä toiseen kategoriaan, jotta kielen tuottaminen olisi esimerkiksi sujuvampaa tai asioiden muistelu tulisi niiden kautta. Kategoriat muodostavat yhdessä semanttisia verkkoja.

Vastauksen pituus: 51 sanaa, 415 merkkiä

 

2.1 Kysymys (32 sanaa)

Pisteet 2 / 2

1. Otsalohkot: 
   
   -Otsalohkot ovat tärkeässä roolissa ihmisen toiminnan kannalta ja ne kehittyvätkin 25-30v saakka. Ne vastaavat esimerkiksitoiminnanohjauksesta, oppimisesta, suunnitelmallisuudesta, niillä voidaan myös käsitellä esimerkiksi näkötietoa. Myös muisti ja otsalohkot ovat kytköksissä toisiinsa.

Vastauksen pituus: 32 sanaa, 272 merkkiä

 

2.2 Kysymys (11 sanaa)

Pisteet 2 / 2

2. Ohimolohkot:
   
   -Ohimolohkoilla käsitellään esimerkiksi kuulotietoa äänen voimakkuudesta, taajuudesta, korkeudesta tms.

Vastauksen pituus: 11 sanaa, 109 merkkiä

 

2.3 Kysymys (6 sanaa)

Pisteet 2 / 2

3 päälakilohko
esim. paineen tunteminen, avaruudellinen hahmottaminen

Vastauksen pituus: 6 sanaa, 63 merkkiä

 

2.4 Kysymys (10 sanaa)

Pisteet 2 / 2

4. Takaraivolohkot: 
   
   -Takaraivolohkoissa käsitellään mm. näkötietoa, ja siellä sijaitseekin V1.

Vastauksen pituus: 10 sanaa, 85 merkkiä

 

2.5 Kysymys (20 sanaa)

Pisteet 2 / 2

5. Pikkuaivot: 
   
   -Pikkuaivot ovat keskeiset aivojen toiminnan kannalta esimerkiksi liikkeiden hienosäädössä ja motoriikassa, niillä on myös merkittävä rooli tarkkaavaisuuden kannalta.

Vastauksen pituus: 20 sanaa, 162 merkkiä

 

3 Kysymys (819 sanaa)

Pisteet 10 / 10

Ihmisen muistia voidaan havainnollistaa rakenteellisesti kolmivarastomallin avulla. Sen mukaan ihmisen muisti koostuu nimensä mukaisesti kolmesta osasta; aistimuisti, työmuisti ja säilömuisti. Nämä kolme muodostavat pohjan muistille ja asioiden muistamiselle yhdessä, mutta jokainen kuitenkin toimii eri periaattein.

Aistimuisti on todella lyhytkestoinen, peräti muutamia sekunteja. Aistimuisti on käytössä siinä hetkessä, kun teet jotakin, esimerkiksi luet kirjaa ja olet luokkahuoneessa ja kuulet ääniä käytävältä. Aistimuisti on tärkeä siinä mielessä tärkeä, että kaikkea aistittua tietoa ei sen ansiosta tallenneta muistiin, koska asiat jotka eivät ole oman toiminnan kannalta ollennaisia eivät koskaan päädy säilömuistiin. Et esimerkiksi siis todennäköisesti muista, että olet luokassa kuullut käytävältä ääniä luettaessasi kirjaa viikko sitten, mutta muistat että on ollut lukutunti ja olet lukenut kirjaa.

Kun aistimuistin yhteydessä tarkkaavaisuus kohdistetaan johonkin oman toiminnan tai tavoitteen kannalta olennaiseen ja tärkeään asiaan, tieto päätyy kolmivarastomallin toiseen osaan; eli työmuistiin. Työmuistikaan ei ole kovin pitkäkestoinen, ilman minkäänlaista kertausta sen kesto on n. 20sec. Työmuistin tietoa voidaan muokata tai tutkia. Työmuistin kapasiteetti on rajallinen, eli sinne ei mahdu kaikki tieto varsinkaan samanaikaisesti. Työmuistissa pystyy käsittelemään ja jäsentelemään 4 asiaa "samanaikaisesti". Työmuisti on tärkeä esimerkiksi oppimisen kannalta, ja se on tiiviissä yhteistyössä etenkin säilömuistin kanssa.

Säilömuistiin asiat tallentuvatkin pitkäkestoisesti. Osa asioista jota säilömuistissa on ovat ei-tietoisia, eli et välttämättä ole tietoinen kaikesta mitä sielä on, vaan jotkut asiat palautuvat mieleen esimerkiksi erilaisissa asiayhteyksissä joissa tilanteet ovat assotiaatiossa toistensa kanssa. Säilömuisti ja työmuisti toimivat yhteistyössä siten, että esimerkiksi kerrattaessa oppimaasi sisältöä se menee säilömuistiin ja vahvistuu siellä. Säilömuistista voi myös tuoda asioita työmuistin käsittelyyn esimerkiksi ylioppilaskoetilaisuudessa. Kun olet harjoitellut ja kerrannut asioita oppitunneilla, lukulomilla, vapaa-ajallasi tms. muistijälki on vahvistunut ja päätynyt säilömuistiin. Sitten on helpompaa ja todennäköisesti muistat paremmin ja koetilaisuudessa pystyt palauttamaan mieleen asioita, jota olet kerrannut.

Tapoja tukea omia muistitoimintoja on monia ja varmasti jokaiselle löytyy suotuisa keino. Aineistossa esitellään monia keinoja joista jokainen on kannaltaan suotuisaa. Tärkeää on kuitenkin jokaiselle opiskelijalle riittävä unen saanti, koska väsymys ja huono vireystila heikentävät muistin toimintaa merkittävästi. Unen aikana aivoista puhdistuu kuona-aineita ja päivän aikana opittuja ja käsiteltyjä tietoja käsitellään aivoissa, joten vähintään 7-9h yöunet olisivat hyödyllisiä ja tärkeitä oppimisen kannalta, ja muistitoimintojen toimimisen kannalta.

Työrauha on myös muistamisen kannalta jokaiselle tärkeää, koska jos ympäristössä on koko ajan virikkeitä tai ärsykkeitä jotka häiritsevät tarkkaavaisuutta tai sitä, mihin huomionsa päättää kohdistaa, myös muistaminen on hankalampaa. Esimerkiksi jos puhelin on pulpetilla ja Snapchatista tulee koko ajan ilmoituksia, huomio saattaa kohdistua siihen jopa ei-tietoisesti, ja sen katsominen on lähes automaattista. Tai jos luokassa on kova meteli, on vaikeaa keskittyä olennaiseen tietoon, jos ympäristö ei siihen ole suotuisa. Myös tunteilla ja kiinostuksella on tässä merkittävä rooli, sillä esimerkiksi puhelimen katsomisesta voi tulla hyvä mieli hetkeksi, kun tietää että jollain on jotain sanottavaa silloin kuin viestiä pukkaa. 

Tätä voidaan tosin hyödyntää muistamisessa siten, että esimerkiksi opiskeltaessa tai katsoessa uutisia, ei varmasti jokainen asia kiinnosta itseään yhtä paljon tai herätä minkäänlaisia tuntemuksia. Silloin kannattaa kohdistaa huomionsa tai etsiä niitä asioita, jotka itseään kiinnostaa koska silloin on todennäköisempää, että asiat jäävät paremmin mieleen.

Etenkin työmuistin sisältö häipyy mielestä herkästi jos ympäristö on sen toiminnan kannalta epäsuotuisa, tai huomio kohdistuu jatkuvasti muihin ärsykkeisiin. Häiriöitä voi keksiä monenlaisia, mutta esimerkiksi "multi-tasking" eli monisuorittaminen ei ole tavoiteltavaa toimintaa työmuistin kannalta, sillä asioita on helpompi muistaa silloin, kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan ja keskittää huomion ja tarkkaavaisuuden yhteen kohteeseen. Kun asioita käsittelee kokonaisuuksina yksi kerrallaan, ne jäävät vahvemmin ja selvemmin mieleen.

Muistitoimintojen kannalta helpottava tekijä voi olla myös asioiden jäsentely, luokittelu ja yhdistely kokonaisuuksiksi tai kategorioiksi niin, että irrallisia ja yksittäisiä asioita on vähemmän muistettavana, joka helpottaa opiskelijaa. Kun luokittelee tai yhdistää asioita laajempiin kokonaisuuksiin, työmuistin kuormitus vähenee. Silloin on myös helpompi kerrata ja palauttaa mieleen asioita, kun ne ovat tallennettuna laajempiin ja selvempiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi psykologiassa oppimaa sisältöä voidaan luokitella kirjan kappaleiden mukaan ja niin edelleen.

Etenkin näöllä voi olla merkittävä rooli muistitoimintojen tukemisessa. Erilaiset visuaaliset muistituet voivat helpottaa asioiden jäsentelyä ja kokonaisuuksien kartottamista merkittävästi. Tälläisiä voivat olla esimerkiksi kuvat, tai vaikka mielikuvat jota teet asioista. Etenkin mind mappien eli ajatuskarttojen tekemisessä hyödynnät opiskelijana useampaa toimintoa, jolloin kokonaisuus on helpompi kartoittaa. Se toimii tiivistelmänä, jolloin siihen on myös helpompi liittää yksityiskohtaisempaa tietoa sitä hyödyntäessä. Asioita kannattaa myös merkitä muistiin vaikka johonkin sovellukseen tai lapulle niin, että jos ei siinä hetkessä muista tehdä niin muistaa ainakin myöhemmin.

Toki tärkeää opiskelijalle voi myös olla asioiden ryhmittely, kategorisointi ja luokittelu, niin kuin aineistossa kerrotaan. Esimerkiksi 0101 voi tuoda mieleen uuden vuoden, tai ruotsin kieltä opiskellessa konsukiepre/pORtsARiERnO ovat hyviä muistisääntöjä kieliopin muistamisessa. Myös ostoslistojen laatiminen tai listaaminen auttaa muistamaan tärkeitä asioita järjestyksen avulla. Asioita voi helpottaa muistamaan myös esimerkiksi laatimalla loruja, runoja, lauluja tai sanaleikkejä. Sen takia esimerkiksi aakkoset on helppo muistaa.

Kertaaminen on kuitenkin opintojen äiti, ja näitä keinoja hyödyntämällä se helpottaa ja asioita on helpompi palauttaa säilömuistista työmuistiin, sekä tallentaa työmuistista säilömuistiin. Kaikkea ei aina tarvitse muistaa tai tietää, jonka kannalta myös unohtaminen on tärkeässä roolissa muistiprosessissa. Kun asioita jotka ovat oman toiminnan kannalta kertaa itselle suotuisalla tavalla, kuten lukemalla oppikirjan kappaleita läksyksi tai omia muistiinpanoja, tai hyödyntämällä luettelemiani keinoja, on opiskelijalla hyvät eväät muistitoimintojen tukemiseen.

Vastauksen pituus: 819 sanaa, 6078 merkkiä

 

4 Kysymys (776 sanaa)

Pisteet 10 / 10

Ihmisen hermosto on laaja kokonaisuus, joka koostuu monesta osa-alueesta niin laajemmista kokonaisuuksista pieniinkin yksiköihin. Hermosto voidaan jakaa kahteen pääluokkaan, joita ovat keskushermosto ja ääreishermosto. Keskushermosto koostuu aivoista ja selkäytimestä, ja ääreishermostoa käsitellessä voidaan puhua juuri kaikista hermoista jota menee pitkin ihmiskehoa.

Keskushermoston toiminta on pääosin ihmisen peruselintoimintojen säätelyä, ja aivoissa käsiteltävää tietoa. Keskushermosto koostuu aivoista ja selkäytimestä, joten selkäytimestä tulee kaikki hermoista tuleva tieto aivojen käsittelyyn. Aivoissa sijaitsee myös aivorunko, joka on tärkeä esimerkiksi juuri hengityksen ja sydämen toiminnan ja lyömisen kannalta.

Ääreishermostoa voidaan jakaa useampiin kokonaisuuksiin, mutta sen kaksi pääluokkaa on autonominen hermosto, joka toimii tahdosta riippumatta, ja se onkin ikään kuin itsenäinen osa. Autonominen hermosto voidaan jakaa vielä alaluokkiin, joita ovat sympaattinen hermosto, sekä parasympaattinen hermosto. Sympaattinen hermosto toimii kehon ollessa stressitilassa, eli esimerkiksi urheilusuoritusta tehdessä tai koetilanteessa. Parasympaattinen hermosto taas on tälle vastakohta, ja se toimii ihmisen levätessä tai esimerkiksi unen aikana. Sympaattinen hermosto edistää toimintaa ja voi laukaista esimerkiksi taistele tai pakene-reaktion, jos se on toiminnan kannalta suotuisaa. Sympaattisen hermoston toiminnan aikana esimerkiksi pupillit laajenee, hikoiluttaa, hengitys tihentyy, verisuonet laajenee yms. Parasympaattisella hermostolla on vastapäinen vaikutus, eli pupillit pienenee, hengitys hidastuu, verisuonet supistuu ja niin edelleen. Kummankin osa-alueen toiminta on ihmisen selviytymiselle välttämätöntä. Stressitilassa ihmisen toiminta tehostuu, kuhan stressistä ei tule kroonista. Parasympaattinen taas mahdollistaa lepäämisen ja palautumistilan. Autonominen hermosto mahdollistaa myös ruuansulatustoiminnan. 

Ääreishermostoon kuuluu myös autonomisen hermoston lisäksi somaattinen hermosto, joka koostuu sensorisesta hermostosta, sekä motorisesta hermostosta. Sensorisen hermoston tehtävä on tuoda aistinreseptoreista aistitietoa aivoihin käsiteltäväksi, kun taas motorisen hermoston tehtävä on välittää käskyjä aivoista lihaksiin, esimerkiksi jos ihminen haluaa juosta tai kirjoittaa.

Hermostoa voidaan tarkastella myös yksiköllisellä tasolla. Hermosto koostuu erilaisista hermoverkoista, joista jokainen on erikoistunut tietynlaiseen toimintaan. Esimerkiksi näköhermot eivät käsittele kuulotietoa, vaan näkötietoa, koska ovat erikoistuneet siihen, ja sama pätee kaikkiin hermoihin. Hermoverkot taas ovat hermojen muodostamia kokonaisuuksia, ja hermot muodostuvat edelleen yksittäisistä hermosoluista. Hermosolujen toiminta mahdollistaa tiedon välittymisen tai karsiutumisen.

Hermosolu itsessään on monimutkainen kokonaisuus. Se koostuu aksonista, jota ympäröi rasvaiset myeliinitupit. Hermosolussa on solukeskus eli sooma, jossa sijaitsee myös solun tuma. Hermosolun osana on myös dendriitti. Kahden hermosolun välistä liitoskohtaa kutsutaan synapsiksi, ja jokaisella näillä rakenteella on merkittävä rooli hermoimpulssin välittymisellä. Hermostossa viestit kulkevat pääosin sähköisesti hermosolujen välillä, mutta siirtyessään hermosolusta toiseen viestintä on kemiallista.

Hermoimpulssi saa alkunsa siitä, kun viesti lähtee aksonia pitkin myeliinituppien tehostamana liikkeelle, esimerkiksi jos laittaa sormen kuumalle hellalle. Kun se saapuu aksonin päähän, vastassa on synapsi eli kahden hermosolun välinen liitoskohta. Synapsissa viesti muuttuu kemialliseksi, ja keskeisessä roolissa ovat joko edistävät tai estävät välittäjäaineet, joiden avulla viesti siirtyy hermosolusta toiseen. Synapsissa on välittäjäainerakkuloita, joista välittäjäaineet vapautuvat kun viesti sinne saapuu. Edistäviä välittäjäaineita voivat olla mm. asetyylikoliini, jonka avulla viesti voi jatkaa matkaansa eteen päin, ja sitten on myös estäviä välittäjäaineita kuten GADA, jonka takia viesti ei välttämättä jatka matkaansa, mutta tähänkin on monia vaikuttavia tekijöitä. Välittäjäaineen tehtävä voi olla välittää viesti eteen päin, jolloin se etenee synapsiraon kautta toisen hermosolun reseptoreihin. Välittäjäaineita voivat olla myös seratoniini ja dopamiini, jotka ovat merkittäviä esimerkiksi nautinnon ja onnellisuuden kannalta.

Hermoimpulssin etenemisessä keskeistä on myös laukeamiskynnys, jonka tulee ylittyä jotta viesti voi edetä hermosolusta toiseen ja yhä aivoihin. Tärkeää huomioitavaa hermoimpulssin etenemisessä on myös ajallinen ja paikallinen summautuminen. Ajallisessa summautumisessa useammasta synapsista tulee tulla viesti, jotta se voi jatkaa matkaansa. Mutta jos esimerkiksi vain yhdestä synapsista tulee ja muista ei, viesti ei ole tarpeeksi merkittävää toiminnan ja reagoimisen kannalta jolloin se ei jatka matkaansa. Paikallisessa summautumisessa taas viestiä tulee yhdestä synapsista toiseen, mutta viesti pitää tulla useasti peräkkäin kyseisestä synapsista. Jos sitä ei tule, niin viesti ei välity eteen päin, ja jos tulee niin viesti jatkaa matkaansa. Hermoimpulssin keskeisessä roolissa on siis 1) välittäjäaineet, 2) laukeamiskynnyksen ylittyminen ja 3) ajallinen/paikallinen summautuminen. Jokainen niistä vaikuttaa siihen, eteneekö impulssi eteen päin.

Konkreettisena esimerkkinä tästä voi käyttää juuri sormen vahingollista osumista kuumalle hellalle. Kun sormi osuu hellaan, hermosolu ärtyy, ja viesti lähtee kulkemaan eteen päin aksonia pitkin kohti synapsia, ja sielä välittäjäainerakkuloista tulee välittäjäainetta, jonka kautta viesti muuttuu kemialliseksi synapsiraossa sen päätyessä toisen hermosolun reseptoreihin. Siitä se jatkaa matkaa dendriittiä pitkin kohti seuraavaa solua, jos laukeamiskynnys ylittyy, välittäjäaineet edistävät viestin kulkua tai viesti on tarpeeksi voimakas. Kun tieto aistimuksesta päätyy aivoihin ensisijaiselle aistialueelle, eli esimerkiksi tässä tilanteessa ihon tuntoreseptoreista selkäytimeen ja sieltä aivoihin ensisijaiselle tuntoalueelle, aistimukselle annetaan jokin merkitys ja sitten toimitaan sen mukaan. Kuumasta hellasta todennäköisesti syntyy kipuaistimus, jolloin ihminen ottaa sormen nopeasti pois hellalta ettei se pala. Tämä prosessi ei ole pitkältikään tietoinen vaan se on todella nopea prosessi, jossa tiedostettu asia on kipuaistimus.

Hermoston toiminta ja rakenne yhdessä on siis todella monimutkainen kokonaisuus ja sitä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta riippuen siitä miten tarkasti asioita haluaa tarkastella. Sen toiminta on ollut välttämätöntä ihmisen toiminnan kannalta ja on mahdollistanut ihmislajin selviytymisen tähän päivään saakka. Hermosto on niin kokonaisuuksia kun pieniä hermosoluyksikköjäkin.