Kielellinen ongelmanratkaisu - Mitä se on?

Kieltenopiskelussa on monta eri tavoitetta ja osa-aluetta, jotka vaikuttavat arviointiin

• Välittömästi käytettävissä oleva kielitaito
• Passiivinen tai latentti kielitaito
• Jatko-opinnoissa tarvittava kieli- ja opiskelutaito
• Opiskelutekniikka
• Opiskelutekniikka yleisesti sekä nimenomaan kieltenopiskeluun liittyvät taidot
• Kulttuurintuntemus

Mitä tekemistä näillä on numeroarvosanan kanssa?

Eivätkö arvosanat tulekaan kokeista? Mitä kielten kokeet mittaavat?
Mistä todistuksen arvosana tulee?
Kuinka tuntiaktiivisuus tai muu aktiivisuus vaikuttaa? Miten se vaikuttaa arvosanoihin, jos opettaja näkee virheitäsi oppikirjassa tai kuulee virheitä puheessasi?
Mitä järkeä on opetella käyttämään sanastoa tai etsimään ratkaisuja kirjan tekstistä? Kokeessa tekstiä tai sanastoa ei kuitenkaan saa käyttää.

Mitä kielten kokeet mittaavat ja miten niihin pitäisi suhtautua?

Kielten kokeet ovat keskimäärin ihan hyviä välineitä saavutetun kielitaidon tason mittaamiseen. Varsinkin jos katsoo lukukauden aikana tehtyjen monen erilaisen kokeen muodostamaa kokonaisuutta (sanakokeet, luetun- ja kuullunymmärtämiset, summatiiviset "isot" kokeet), pitäisi saada aika osuva kuva saavutetun kielitaidon tasosta. Yksittäinen koe voi epäonnistua oppilaalta tai jokin yksittäinen koe voi olla epäonnistuneesti laadittu. Jos usean kokeen numerot osuvat samaan haarukkaan, ei enää ole kysymys yksittäistapauksista. Joillakin oppilailla erilaiset kokeet tuovat esiin vahvuuksia tai heikkouksia jollain kielen tai opiskelun osa-alueella. Tällainen on mielenkiintoista informaatiota ja sen olisi hyvä ohjata omaa itsearviointia ja oman opiskelutavan valintaa.

Kokeet tai niiden keskiarvo eivät suoraan määritä todistuksen arvosanaa, vaikka ne siihen vaikuttavatkin. Oivallettava asia on monimutkaisempi:

• Todellinen, käytettävissäsi oleva kielitaitosi on 4-7 vuoden opiskelun jälkeen vakiintunut jollekin tasolle ja kielten kokeet keskimäärin ovat OK mittari sen tason selvittämiseen.
• Muutos kokeen mittaamassa taitotasossa ei yleensä tapahdu nopeasti. Suuntaan tai toiseen. Jos haluat muutosta (parempia numeroita), erilaista opiskelutapaa voi joutua toteuttamaan useita kuukausia tai vuosia, että muutokset näkyvät arvosanoissa.
• Joissakin kokeissa muutokset näkyvät nopeammin kuin toisissa. Yksittäisen sanakokeen numeroon on helpompi vaikuttaa kuin luetunymmärtämiskokeeseen. Se johtuu siitä, että luetunymmärtämiskokeessa mitataan "suurempia asioita"
• Tässä suhteessa englanti ja ruotsi ovat usein luonteeltaan erilaisia opiskella. Yläkoululainen on opiskellut englantia kauemmin kuin ruotsia ja valtavan usein jo käyttänyt ja käyttää englantia muuallakin kuin koulussa omin päin. Suurelle osalle oppilaista englannin perusasiat ovat tätä kautta jäsentyneet päähän vahvaksi peruskielitaidoksi, ja heidän suoritustasonsa on jo monella lailla vakiintunut. Tällöin vaikkapa sanakokeen arvosanat eivät usein kerro tarkasti tai luotettavasti pienistä muutoksista viime aikojen opiskelussa. Ruotsin kielen kohdalla ollaan peruskoulussa vielä käymässä läpi niin perustason asioita, että yksittäiseen kokeeseen valmistautuminen tai sen puute näkyy suoritustasossa välittömämmin.
• Koenumerot kertovatkin usein enemmän yleisestä suoritustasostasi kuin siitä, kuinka hyvin tai huonosti olet opiskellut viimeiset kaksi viikkoa. Siksi, jos haluat parempia numeroita, etenkin isoista kokeista tai todistukseen, joudut tavoittelemaan ennemmin suoritustason yleistä nostamista kuin minkään yksittäisen pienen asian huolellista opiskelemista.
• (Tarkkaan ottaen koenumero kertoo (ainakin) kolmesta eri asiasta - seuraavassa järjestyksessä: )
1. Kielitajustasi ja äidinkielen hallinnastasi,
2. siitä, kuinka hyvin olet opiskellut koskaan
3. Siitä, kuinka hyvin olet opiskellut viime aikoina
• Tämän vuoksi opiskelutekniikka ja kielellinen ongelmanratkaisukyky ovat niin tärkeitä asioita, jos haluat parempia numeroita. Jos saat mielestäsi huonoja numeroita, voi olla, että joudut kovalla työllä opettelemaan asioita, jotka luokkakaverit ovat oppineet vaistonvaraisesti.
• Samoin on tärkeää ymmärtää, mitä eroa on opiskelulla ja kokeen tekemisellä. Pieleen voi mennä ainakin neljällä eri tavalla:
• Tulet tunnille ajatuksella, että osaat jo kaiken mitä tarvitaan ja sinun ei sen vuoksi tarvitse tehdä mitään, ainakaan sellaisella tavalla kuin opettaja ohjaa tekemään.
• Tulet tunnille ajatuksella, että et osaa mitään, kaikki on jo menetetty ja et sen vuoksi voi enää tehdä mitään.
• Tulet tunnille ajatuksella, että sinua tarkkaillaan kaiken aikaa ja kaikkia virheitäsi tullaan käyttämään todistusaineistona sinua vastaan. Sen vuoksi et uskalla yrittää epäonnistumisen pelossa.
• Jotkut voivat jännittää opettajaa ja arvosanoja, jotkut luokkakavereitaan.
• Tulet tunnille ajatuksella, että oppitunneilla ei kannata tehdä mitään, koska vain kokeiden numerot merkitsevät ja panostat vasta koetilanteessa tai vähän sitä ennen.
• Kun sanotaan, että tuntiaktiivisuus ja koenumerot molemmat vaikuttavat, se ei tarkoita, että ne vaikuttavat samalla tavalla.

Miten asenne ja aktiivisuus sitten vaikuttavat?

Asenne vaikuttaa kahdella tavalla: Ensimmäiseksi se saa sinut toteuttamaan hyvää opiskelutapaa tarpeeksi johdonmukaisesti ja kauan, jolloin oikeasti olet tavoittelemassa parempia arvosanoja. Toiseksi: opettaja kyllä tunnistaa yritteliäisyyden nähdessään. Vaikka käytettävissäsi oleva saavutettu kielitaito vaikuttaa arvosanoihisi, arvosanaan vaikuttaa myös opiskelutapa. Voit aivan hyvin saada hieman parempia arvosanoja kuin mihin koearvosanojesi keskiarvo viittaa.

Mitä on kielellinen ongelmanratkaisu?

On tietenkin tärkeää osata palauttaa mieleensä asioita, joita on joskus oppinut. Tätä kykyä mitataan etenkin kokeissa. Opiskelun kannalta yhtä tärkeää on tämä:

"Älä etsi päästäsi sitä, mitä siellä ei vielä ole."

Mistä sitten? Google-kääntäjästä?

Ratkaisuja on tarkoitus etsiä järkevistä lähteistä, eli usein kappaleen tekstistä, mieluummin johdonmukaisilla ja järkevillä tavoilla.

Koulussa käytettävä oppimateriaali on rakennettu niin, että se johdattelee ja tukee opiskelemaan jonkin mielekkään opiskelutekniikan avulla. Sinun kuuluu pystyä toteuttamaan ainakin näitä ongelmanratkaisukeinoja:

Sanojen osaamisen ongelmat

• Sanaston käyttö suomentamisessa
  • Sinun täytyy tietää, mistä löydät kappaleen sanaston (tehtäväkirjasta).
  • Älä (pelkästään) arvaa sanojen tai lauseiden merkityksiä. Tarkalla suomentamisella on merkitystä, varsinkin jos haluat kiitettäviä arvosanoja tai jos tavoittelet taitotasosi nostamista, eli parempia numeroita kuin mitä sinulla on tapana saada.
  • Kappaleen sanastosta löydät uudet sanat suomennettuna siinä merkityksessä, missä niitä on tekstissä käytetty. Verkon palveluista tai kirjan takaa voit löytää muita merkityksiä. Kappaleen sanastoa on muutenkin nopeampi käyttää.
• Kun teksti on tullut tutuksi, on paras etsiä ratkaisuja tekstistä. Yläkoulun englannissa ei tavoitella enää pelkkää yksittäisten sanojen tuntemista. Tekstistä löydät malleja siihen, kuinka sanoja käytetään lauseissa.
• Pidä kaksi kirjaa auki yhtä aikaa
  • Suomentaessa kirjan kappale ja tehtäväkirjan sanasto
  • Tehtäväkirjan tehtäviä tehdessä tekstikirjan kappale

Suomentaessa on yleensä lopputuloksen kannalta Ok käyttää sanakirjaa aika vapaasti. (Opiskelutekniikan kannalta ei välttämättä)

• Yleensä pystyt omaa järkeä käyttäen hylkäämään omituiset ratkaisut ja korjaamaan ja täydentämään tulkinnan mielekkääksi
• Valmius sietää epävarmuutta vs. valmius nähdä vaivaa asioiden tarkistamiseksi. Kumpaa tahansa voi olla liian vähän tai liikaa.

Sanakirja vieraan kielen kirjoittamisen apuna. (Puhumisen avuksi sanakirja on toivottoman hidas)

• Selvästi vaikeampaa käyttää kuin suomentamisen apuneuvona.
• Sanakirja voi auttaa vain yksityiskohtien tarkistamisessa, peruskielitaidon täytyy olla päässä. Vrt. Google-kääntäjän virheet.
• Sanakirja ei auta kieliopissa, varsinkaan oman äidinkielen kieliopissa.

Esimerkki: laskin

Halusitko sanoa
A calculator = se laite, jolla voi tehdä laskutoimituksia (substantiivi)?
I counted / added up = "Minä laskin (yhteen)", laskea-verbin imperfekti?
I slid / went / skied down the hill = "Minä laskin mäkeä", laskea -verbin imperfekti?
I let him go = "Laskin hänet menemään", laskea -verbin imperfekti?
I wet myself (Eipä tästä sen enempää tällä kertaa)

• Kun etsit sanakirjasta apua kirjoittamiseesi, palauta sana perusmuotoon (ja taivuta löytynyt sana takaisin englannin kieliopin mukaan). Mieti huolella, kuulostaako sanakirjan tarjoama sana järkevältä. Jos löytyneet ratkaisut eivät tunnu hyviltä, mieti etsimällesi sanalle suomenkielisiä synonyymejä ja etsi niillä. Jos tavoittelemasi suomenkielinen ilmaus on selvästi murteellinen tai puhekielinen, etsi yleiskielisellä vastineella.
• Jos olet epävarma lopputuloksesta, etkä voi pyytää ketään tarkistamaan, tee tavallinen google -haku kokonaisella englanninkielisellä lauseella tai vähintäänkin niin, että keskeiset lauseenjäsenet ovat mukana. Hakutuloksista voit ehkä päätellä, käytetäänkö löytämääsi sanaa ajattelemallasi tavalla.

Rakenteiden osaaminen

• Joillakin on ns. hyvä kielikorva, eli he saavat vastaukset vaistonvaraisesti oikein. Yleensä oikea vastaus "kuulostaa" heistä hyvältä - ja se tarkastaessa osoittautuu myös oikeaksi (muista tarkastaa huolellisesti). Tällöin asiat ovat hyvin. Kannattaa silti harjoitella käyttöönsä hyvä opiskelutapa, vaikka se vielä vaikuttaisikin turhalta. Ennemmin tai myöhemmin kaikki tulevat kohtaamaan rakenteita, joiden kanssa joutuu oikeasti tekemään töitä. Joskus yllätys on suuri, jos aiemmin on päässyt vähällä.
• Jos tiedät, että kielikorvasi ei ole kovin herkkä, opettele erityisen huolellisesti hyödyntämään kappaleen tarinan kautta löytyviä esimerkkejä siitä, kuinka asiat sanotaan. Esimerkkejä löytää myös edellisistä tehtävistä, kun malttaa etsiä. Koko kirjasarja on laadittu tällaista työskentelyä ajatellen.
• Opettele käyttämään kirjan kielioppisivuja. Myös kielioppitehtävissä voi ja kannattaa olla kaksi kirjaa auki yhtä aikaa: Tehtäväkirjasta tehtävä ja tekstikirjasta kielioppisivu.