E2 Atomeista molekyyleiksi
Tunnin tavoitteet
Osaat selittää käsitteet pysyvä elektronirakenne ja oktetti.
Ymmärrät ionien muodostumisen ja osaat ionimerkinnästä päätellä ionien hiukkasten lukumäärät.
Ymmärrät, miksi heliumkaasu koostuu atomeista, mutta esim. vety-, happi-, ja typpikaasu koostuvat molekyyleistä.
Osaat piirtää em. molekyylien mallit sidosviivoin ja täplämallilla.
Asiat löytyvät myös Mooli1 oppikirjasta s.28-30.
Varauksellinen atomi eli ioni
Varauksellista atomia tai atomiryhmää sanotaan ioniksi. Positiivista ionia kutsutaan kationiksi ja negatiivista ionia kutsutaan anioniksi. Varaus merkitään kemiallisessa kaavassa yläindeksiin.
Pienin kationi on positiivinen vetyioni H+ eli hydroni. Kun isotooppina on vety-1, hydroni on yksinkertaisesti protoni. Pienin anioni on H− eli hydridi-ioni. Se koostuu ytimestä ja kahdesta elektronista. Molempia ioneja esiintyy vapaina muun muassa ilmakehän ylimmässä osassa ionosfäärissä.
https://peda.net/id/cccec6524
Yhteinen elektronipari eli kovalenttinen sidos
Molekyyli on varaukseton atomien yhteenliittymä. Kahdesta vetyatomista rakentuva vetymolekyyli, H2, koostuu kahdesta ytimestä ja kahdesta elektronista. Elektronit pysyttelevät suureksi osaksi ydinten välisessä alueessa, sillä näin kumpikin positiivinen ydin kokee kummankin negatiivisen elektronin aiheuttaman sähköisen vetovoiman. Ytimet pysyvät kuitenkin jonkin matkan päässä elektroneista, jottei ydinten toisiinsa kohdistama poistovoima kasva liian suureksi.
Yhteisen elektroniparin synnyttämää suotuisaa vuorovaikutusta sanotaan kovalenttiseksi sidokseksi. Kovalenttiset sidokset ovat vahvoja sidoksia, ja ne pitävät molekyylin koossa. Kaksi atomia voi jakaa paitsi elektroniparin myös neljä tai kuusi elektronia. Kahden elektronin muodostama sidos on yksinkertainen kovalenttinen sidos. Neljän elektronin sidos on nimeltään kaksoissidos, ja kuuden elektronin sidosta sanotaan kolmoissidokseksi.
Elektroniparia voidaan merkitä kaksoispisteellä tai viivalla, joten vetymolekyylin rakenne kirjoitetaan kemian merkkikielellä joko H:H tai H–H. Tavallisesti viivaa käytetään kovalenttisen sidoksen merkkinä ja kaksoispisteellä merkitään sidokseen kuulumatonta eli vapaata elektroniparia. Kaksoissidosta merkitään kahdella päällekkäisellä viivalla, kolmoissidosta kolmella viivalla.
Samanlaisista molekyyleistä koostuvaa ainetta sanotaan yhdisteeksi. Vetykaasu on tämän määritelmän mukaan H2-molekyyleistä koostuva yhdiste. Toisaalta se on myös alkuainetta, koska sen kaikilla atomeilla on sama järjestysluku. Kun vety palaa eli vedyn H2-molekyylit reagoivat hapen O2-molekyylien kanssa, syntyy vettä. Vesi koostuu H2O-molekyyleistä, eli se on kahta alkuainetta sisältävä yhdiste. Vaihtoehtoisen määritelmän mukaan yhdisteitä ovat vain tällaiset vähintään kahdesta alkuaineesta koostuvat aineet.
Ioniyhdisteen muodostuminen
Na --> Na+ + e-
Ca - -> Ca2+ + 2e-
Epämetalliatomit taas ottavat mielellään
vastaan elektroneja saadaksen oktetin.
Cl + e- --> Cl-
Br + e- --> Br-
Positiivisen ja negatiivisen ionin välille muodostuu sähköinen vetovoima, ns ionisidos
Na+ + Cl- ---> NaCl
Ca2+ + 2Cl- ---> CaCl2
Esimerkiksi
a) Na+, b) Zn2+, c) HCO3−?
Ratkaisu
a) Natriumin järjestysluku on 11, eli natriumatomissa on 11 protonia ja 11 elektronia. Na+-ionissa on yksi elektroni vähemmän eli 10 elektronia.
b) Sinkin järjestysluku on 30. Merkintä Zn2+ tarkoittaa, että sinkkiatomi on luovuttanut kaksi elektronia, joten ionissa elektronien lukumäärä on 28.
c) Vetykarbonaatti-ionissa HCO3− on yksi vetyatomi, yksi hiiliatomi, kolme happiatomia ja lisäksi yksi elektroni. Vedyn järjestysluku on 1, hiilen 6 ja hapen 8. Elektronien määräksi tulee siten 1 + 6 + 3 · 8 + 1 = 32.Tehtävä: Metaanimolekyylin muodostuminen
Lisäksi
Plasmaa esiintyy etenkin tähdissä ja tähtienvälisessä aineessa. Maan päällä plasmaa hyödynnetään muun muassa loistelampuissa ja plasmanäytöissä.
Plasmaa tavallisempi ionien esiintymismuoto maapallolla ovat ioniyhdisteet. Ioniyhdisteissä kationit ja anionit järjestyvät siten, että erimerkkisten ionien välillä on mahdollisimman paljon vetovoimia ja samanmerkkisten ionien väliset poistovoimat ovat mahdollisimman pienet.
Ionien välisiä vetovoimia kutsutaan ionisidoksiksi. Ne ovat kovalenttisten sidosten tavoin vahvoja sidoksia.