Sosiaalipedagoginen ohjaus on pitkäkestoinen prosessi, jonka kuluessa ohjaaja ja opiskelija kohtaavat erilaisissa formaaleissa ja nonformaaleissa ohjaustilanteissa useita kertoja ja jossa voi tunnistaa erilaisia ohjauksen vaiheita. Prosessin vaiheiden jäsennys auttaa kiinnittämään huomiota erilaisiin tehtäviin, joita ohjauksella kehittyvänä prosessina on. Tässä mallissa erotellut vaiheet toteutuvat kuitenkin limittäin ja ovat jossain määrin läsnä koko ohjausprosessin ajan. Ne eivät siis seuraa toisiaan kaavamaisesti eri ohjaustapaamisissa, vaan ohjaaja voi toteuttaa yhden ohjaustapaamisen kuluessa kaikkia kolmea ohjauksen tehtävää. Siinä mielessä nämä tehtävät voi ymmärtää ohjauksen vaiheina, että ne rakentuvat toistensa varaan ajallisesti toisiaan seuraten: ensin on tutustuttava opiskelijaan, jotta voi antaa tunnustusta hänelle esimerkiksi hänen osaamisestaan, ja sitä kautta voi tukea hänen toimijuutensa vahvistumista.

Sosiaalipedagogisen ohjauksen prosessin jäsennyksessä on hyödynnetty "myönteisen tunnistamisen" toimintatapaa, joka on kehitetty nuorisotyön kentällä nuorisotyön ammattilaisten ja tutkijoiden yhteistyönä. Myönteisen tunnistamisen teoreettisena perustana ovat ns. tunnustamisen (tai tunnustuksen) teoriat, joiden keskeinen ajatus on, että voidakseen hyvin ihminen tarvitsee tunnustusta muilta ihmisiltä asioista, jotka ovat hänelle itselleen merkityksellisiä. Myönteisessä tunnistamisessa tärkeä periaate on, että kyse ei ole yksisuuntaisesta toiminnasta vaan vastavuoroisesta prosessista, jossa kaikki osapuolet voivat myönteisesti tunnistaa toisensa ja siten tukea toistensa hyvinvointia. Myönteinen tunnistaminen ei siis ole jotain, mitä ohjaaja tekee opiskelijalle, vaan ohjaaja on samalla itse avoinna vastavuoroiselle tunnistamiselle. Parhaimmillaan myönteisestä tunnistamisesta kehittyy toimintakulttuuri, jossa kaikki ovat sekä tunnustuksen ja tuen antajia että niiden vastaanottajia.

Ohjausprosessin vaiheet (tai tehtävät) ovat:

1. TUTUSTUMINEN
2. TUNNUSTAMINEN
3. TUKEMINEN