Keskustelunavaus kysymyksistä
Olen pohtinut tähän järjestyksessä ohjeistuksen neljää kysymystä omasta näkökulmastani nojaten annettuihin lähdemateriaaleihin.
1. Miten kuluneen vuoden aikana olet kohdannut/toteuttanut eri orientaatiolla olevia projekteja? vr. Kröger taulukko
Käsityön sivuaineen parissa olen päässyt kohtaamaan kaikkia eri orientaatioita, mutta toisia hieman enemmän kuin toisia. Ilmaisuorientoituneesta työskentelystä kokemukseni nojautuvat lähinnä pehmeiden materiaalien puolelle, jossa mm. kirjomalla pääsin toteuttamaan teoksen, joissa ideoinnin lähtökohtana oli omat muistoni ja kokemukseni. Teimme demoilla myös muita käsityötaiteen puolelle kallistuvia projekteja. Muotoiluorientoitunutta työskentelyä toteutimme ensimmäisellä demolla syksyllä, kun suunnittelimme ötökkäansan. Tämän lisäksi lukuvuoden aikana toteuttamani omat työt ovat usein sisältäneet myös jonkun suunnitteellisen ongelman, joka minun on pitänyt ratkaista. Tästä esimerkkinä, vaikkapa tekemäni pyykkikori, jossa ongelmana oli mm. pyykkikorin rakenteellinen kestävyys. Ongelman ratkaisemiseksi minun piti harkita materiaalivalintoja sekä testata eri ratkaisuvaihtoehtojen toimivuutta. Teknologiaorientoitunutta työtä kohtasin vähiten johtuen osittain ennalta päättyneestä lukuvuodesta. Olisin kaiutinprojektin etenemisen parissa päässyt paremmin perehtymään teknologiseen suunnitteluun sekä ongelmanratkaisuun.
2. Onko mielestäsi tässä nykyisessä poikkeustilanteessa helpompaa toteuttaa jotakin näistä orientaatioista etäopetuksen kautta? Perustele, yritä keksiä esimerkkejä.
Tämä poikkeustilanne on meille kaikille uusi asia. On hankala todeta varmasti, minkälainen työskentelytapa toimisi missäkin tilanteessa parhaiten, kun tästä ei ole aiempaa kokemusta. Voimme silti arvuutella ja pohtia, mitkä orientaatiot saattaisivat toimia paremmin kuin toiset etänä. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen, kuinka tämä poikkeustilanne voisi näkyä muotoiluorientaatioisen työskentelyn lähtökohtaongelmana. Esimerkiksi tehtävänanto, jossa opiskelijat käyttävät kotoa löytyviä kierrätysmateriaaleja askarteluluonteisessa työskentelyssä. Jos kotona ei ole tiloja joissa työskennellä, olisi tehtävänannossa liikkumavaraa siirtyä työskentelemään ulkotiloihin, tietenkin sään salliessa. Monelta löytyy varmasti kotoaan perustyökaluja, kuten vasara, ruuvimeisseli ja puukko tai lankatyövälineitä, jotka mahdollistavat askarteluvälineisiin yhdistettynä monimuotoisia käsityöprosesseja. Ja mikäli joltakulta puuttuisi välineet, eivät ne ole lainkaan kalliita hankkia ja hyödyttävät omistajaa iät ja ajat.
Toinen etätyöskentelyssä mahdollistuva orientaatio on teknologiapainotteisuus. Opiskelijat voisivat esimerkiksi tutustua syvemmin johonkin tiettyyn 3D-mallinnus ohjelmaan tai ihan ohjelmointiinkin.
3. Mieti sivuaineopintojen tehtävänantoja. Onko niissä ollut mielestäsi riittävästi vaihtelua ja ovatko ne olleet riittävän selkeitä? Jos joku on jäänyt epäselväksi, niin miten muotoilisit tehtävän annon niin että se toimisi paremmin?
Yleisesti ottaen olen nauttinut käsityön sivuaineesta, koska sen sisällöt ovat olleet vaihtelevia ja olen oppinut paljon uutta, niin konkreettisella tasolla kuin tiedollisellakin. En muista mitään erityistä tehtävänantoa, jossa olisi ollut hankaluuksia. Jotkut tehtävänannot ovat olleet avoimia sen takia, jotta suunnitteluvastuu painottuisi tekijälle, eli minulle. Tämä avoimuus mahdollistaa kokonaisen käsityön toteutumisen.
4. Miksi nykyinen opetussuunnitelma kannustaa tutkivaan kokeilevaan keksivään vs. sir ken robinsonin videot.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että tutkiva, keksivä ja kokeileva opiskelu tukee vahvemmin yksilön ajatteluntaitoja. Opitut asiat jäävät paremmin mieleen ja esiintyvät kiinnostavampina, kun havainnot tehdään itse tutkivan oppimisen kautta. Yksilön innovatiivisuus vahvistuu, kun tietoa ei suoraan kaadeta hänelle valmiiksi prosessoituna, vaan hänen täytyy käyttää omaa älyllistä kapasiteettiaan oppiakseen.
1. Miten kuluneen vuoden aikana olet kohdannut/toteuttanut eri orientaatiolla olevia projekteja? vr. Kröger taulukko
Käsityön sivuaineen parissa olen päässyt kohtaamaan kaikkia eri orientaatioita, mutta toisia hieman enemmän kuin toisia. Ilmaisuorientoituneesta työskentelystä kokemukseni nojautuvat lähinnä pehmeiden materiaalien puolelle, jossa mm. kirjomalla pääsin toteuttamaan teoksen, joissa ideoinnin lähtökohtana oli omat muistoni ja kokemukseni. Teimme demoilla myös muita käsityötaiteen puolelle kallistuvia projekteja. Muotoiluorientoitunutta työskentelyä toteutimme ensimmäisellä demolla syksyllä, kun suunnittelimme ötökkäansan. Tämän lisäksi lukuvuoden aikana toteuttamani omat työt ovat usein sisältäneet myös jonkun suunnitteellisen ongelman, joka minun on pitänyt ratkaista. Tästä esimerkkinä, vaikkapa tekemäni pyykkikori, jossa ongelmana oli mm. pyykkikorin rakenteellinen kestävyys. Ongelman ratkaisemiseksi minun piti harkita materiaalivalintoja sekä testata eri ratkaisuvaihtoehtojen toimivuutta. Teknologiaorientoitunutta työtä kohtasin vähiten johtuen osittain ennalta päättyneestä lukuvuodesta. Olisin kaiutinprojektin etenemisen parissa päässyt paremmin perehtymään teknologiseen suunnitteluun sekä ongelmanratkaisuun.
2. Onko mielestäsi tässä nykyisessä poikkeustilanteessa helpompaa toteuttaa jotakin näistä orientaatioista etäopetuksen kautta? Perustele, yritä keksiä esimerkkejä.
Tämä poikkeustilanne on meille kaikille uusi asia. On hankala todeta varmasti, minkälainen työskentelytapa toimisi missäkin tilanteessa parhaiten, kun tästä ei ole aiempaa kokemusta. Voimme silti arvuutella ja pohtia, mitkä orientaatiot saattaisivat toimia paremmin kuin toiset etänä. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen, kuinka tämä poikkeustilanne voisi näkyä muotoiluorientaatioisen työskentelyn lähtökohtaongelmana. Esimerkiksi tehtävänanto, jossa opiskelijat käyttävät kotoa löytyviä kierrätysmateriaaleja askarteluluonteisessa työskentelyssä. Jos kotona ei ole tiloja joissa työskennellä, olisi tehtävänannossa liikkumavaraa siirtyä työskentelemään ulkotiloihin, tietenkin sään salliessa. Monelta löytyy varmasti kotoaan perustyökaluja, kuten vasara, ruuvimeisseli ja puukko tai lankatyövälineitä, jotka mahdollistavat askarteluvälineisiin yhdistettynä monimuotoisia käsityöprosesseja. Ja mikäli joltakulta puuttuisi välineet, eivät ne ole lainkaan kalliita hankkia ja hyödyttävät omistajaa iät ja ajat.
Toinen etätyöskentelyssä mahdollistuva orientaatio on teknologiapainotteisuus. Opiskelijat voisivat esimerkiksi tutustua syvemmin johonkin tiettyyn 3D-mallinnus ohjelmaan tai ihan ohjelmointiinkin.
3. Mieti sivuaineopintojen tehtävänantoja. Onko niissä ollut mielestäsi riittävästi vaihtelua ja ovatko ne olleet riittävän selkeitä? Jos joku on jäänyt epäselväksi, niin miten muotoilisit tehtävän annon niin että se toimisi paremmin?
Yleisesti ottaen olen nauttinut käsityön sivuaineesta, koska sen sisällöt ovat olleet vaihtelevia ja olen oppinut paljon uutta, niin konkreettisella tasolla kuin tiedollisellakin. En muista mitään erityistä tehtävänantoa, jossa olisi ollut hankaluuksia. Jotkut tehtävänannot ovat olleet avoimia sen takia, jotta suunnitteluvastuu painottuisi tekijälle, eli minulle. Tämä avoimuus mahdollistaa kokonaisen käsityön toteutumisen.
4. Miksi nykyinen opetussuunnitelma kannustaa tutkivaan kokeilevaan keksivään vs. sir ken robinsonin videot.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että tutkiva, keksivä ja kokeileva opiskelu tukee vahvemmin yksilön ajatteluntaitoja. Opitut asiat jäävät paremmin mieleen ja esiintyvät kiinnostavampina, kun havainnot tehdään itse tutkivan oppimisen kautta. Yksilön innovatiivisuus vahvistuu, kun tietoa ei suoraan kaadeta hänelle valmiiksi prosessoituna, vaan hänen täytyy käyttää omaa älyllistä kapasiteettiaan oppiakseen.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Oskari Savolainen
Keskustelunavaus kysymyksistä
1.
Samoilla kokemuksilla jatkan Papun kanssa. Omissa töissä suurin osa tehdyistä töistä on kallistunut useammalle orientaatiolleilman sen suurempia ajatuksia. Myös omissa töissä on tullut ratkaistua ongelmia taisuunniteltua esteettisiä ratkaisuja.
2.
Tämän hetkinen työskentelytapa tukee hienosti Robinsonin videon tilannetta, jossa "nerous" alkaa kadota iän mytöä, kun koulussa on valmistettu oppilaita yhdestä muotista. Nykyisessä tilanteesa oppilaita voi rohkeammin vastuuttaa ja työskentelyssä he itse etsivät enemmän ratkaisuja ja keinoja. Jossain määrin työskentelyssä pitää keksiä enemmän vaihtoehtoja, kun työkalut ja koneet ym. eivät ole näkyvillä samalla tapaa, kuin koulussa.
3.
Ainoastaan dokumentointi on jäänyt hieman taka-alalle työskentelyssä. Se on myös käsitteenä hieman epäselvä minulle.
Itse työskentelyssä olen pitänyt suunnitelmien merkityksestä ja siitä, että ne muutuvat työn edetessä.
4.
Opetuksessa on alettu huomioimaan sitä, että oppilaita on ennen ajettu samasta muotista läpi, eikä oppilaiden valtavaa innovatiivisuutta ole hyödynnetty. Oppilaissa on eroja paljon ja jokaisella oma näkökulma. Nyt on alettu painottaa ajatusta siitä, että taito- ja taideaineissa ei ole yhtä oikeaa vastausta. Lisäksi liiallinen muottiin asettaminen syö opiskeluhaluja ja vähentää omien ajatusten ja näkemysten käyttöä.
Hieman pohdin sitä, että tuleeko muut käyttämään orientaatioita selkeästi erillään toisistaan tulevaisuudessa työelämässä.
1.
Samoilla kokemuksilla jatkan Papun kanssa. Omissa töissä suurin osa tehdyistä töistä on kallistunut useammalle orientaatiolleilman sen suurempia ajatuksia. Myös omissa töissä on tullut ratkaistua ongelmia taisuunniteltua esteettisiä ratkaisuja.
2.
Tämän hetkinen työskentelytapa tukee hienosti Robinsonin videon tilannetta, jossa "nerous" alkaa kadota iän mytöä, kun koulussa on valmistettu oppilaita yhdestä muotista. Nykyisessä tilanteesa oppilaita voi rohkeammin vastuuttaa ja työskentelyssä he itse etsivät enemmän ratkaisuja ja keinoja. Jossain määrin työskentelyssä pitää keksiä enemmän vaihtoehtoja, kun työkalut ja koneet ym. eivät ole näkyvillä samalla tapaa, kuin koulussa.
3.
Ainoastaan dokumentointi on jäänyt hieman taka-alalle työskentelyssä. Se on myös käsitteenä hieman epäselvä minulle.
Itse työskentelyssä olen pitänyt suunnitelmien merkityksestä ja siitä, että ne muutuvat työn edetessä.
4.
Opetuksessa on alettu huomioimaan sitä, että oppilaita on ennen ajettu samasta muotista läpi, eikä oppilaiden valtavaa innovatiivisuutta ole hyödynnetty. Oppilaissa on eroja paljon ja jokaisella oma näkökulma. Nyt on alettu painottaa ajatusta siitä, että taito- ja taideaineissa ei ole yhtä oikeaa vastausta. Lisäksi liiallinen muottiin asettaminen syö opiskeluhaluja ja vähentää omien ajatusten ja näkemysten käyttöä.
Hieman pohdin sitä, että tuleeko muut käyttämään orientaatioita selkeästi erillään toisistaan tulevaisuudessa työelämässä.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Patrick Tammimetsä
Keskustelunavaus kysymyksistä
Tuo on hyvä pointti, minkä teit kakkosessa. Poikkeustilanteen erilainen oppimisympäristö ja opettajan läsnäolon poissaolo pakottaa oppilaan/opiskelijan turvautumaan enemmän omiin ajatuksiinsa ja ratkaisuihin.
Tuo on hyvä pointti, minkä teit kakkosessa. Poikkeustilanteen erilainen oppimisympäristö ja opettajan läsnäolon poissaolo pakottaa oppilaan/opiskelijan turvautumaan enemmän omiin ajatuksiinsa ja ratkaisuihin.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Noora Leppälä
Keskustelunavaus kysymyksistä
Jatkan Papun ja Oskun pohdintoja:
1. Olen myös samaa mieltä siitä, että jokaista orientaatiota on tullut koitettua ja sovellettua. Se on tuonut opintoihin kivaa mielekkyyttä ja vaihtelevuutta. Ehkä itselleni kaikista merkityksellisimmät työt ovat kuitenkin olleet niitä, joissa olen itse saanut valitan jonkin työn oikeaan tarpeeseen. Toisaalta yhdessä tehdyt ongelmanratkaisut (teknologia, ötökkäansa..) ovat mielestäni toimineet oivana ryhmäyttäjänä ja siten taas vahvistaneet meidän kässän porukkaa.
2. Mielestäni orientaatiotavalla ei niinkään ole väliä, vaan kyse on lähinnä tehtävän myymisestä. Siihen puolestaan varmasti vaikuttaa ikätaso ja muut lähtökohdat. Lisäksi kodista löytyvät resurssit tuovat lisähaastetta, samoin etänä kerrottu ohjeistus. Vaikka etänä ohjeistus onkin mahdollista saada tietokoneen ruudulle todella kattavasti, kiitos teknologian. Myös Oskarilta hyvä pointti se, että luovuutta nimenomaan kehitetään siinä, että kotona täytyy tarvittaessa hieman soveltaa. Yhden viikon ekaluokkalaisen kotiopettajana toimineena ja etäopetusta siitä perspektiivistä seuranneena olen toisaalta myös sitä mieltä, että tässä kohdassa tarpeeksi helpot tehtävät toimivat. Kodeissa on varmasti aikamoinen härdelli, jos vanhemmat yrittävät tehdä kotona töitä ja samalla tukea lapsia koulussa. Jos homma on supersoveltavaa, se tarvii suuremmalla todennäköisyydellä enemmän vanhempien tukea ja apua (esim jo tavaroiden etsimisessä) ja tämä taas myös kuormittaa vanhempia jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa. Paljon riippuu tietenkin lähtötasosta ja siitä, millaisiin työskentelytapoihin oppilaat ovat koulussa ja kotona tottuneet. En tarkoita, että sovelluksen suhteen pitäisi olla nollatoleranssi, mutta ehkä suunnittelisin ohjeistuksen niin, että sen voi tehdä melko yksinkertaisilla valmisteluilla tai vaikkapa ulkona luonnonmateriaaleista. Myös 3d-jutut hyvä idis, niinku Papu sano!
3. Pääosin ovat olleet vaihtelevia, mikä on ollut mielestäni kiva. Koen E-rakennuksella tehtyjen töiden palvelleen tarkoitusta paremmin kuin X:llä, mikä on vähän harmi, sillä myös tekstiilityön puolelle olisi mahdollista rakentaa toimivampia tehtävänantoja. Esimerkiksi lankatöihin olisin jokakertaisen kokeilutilkun sijaan rakentanut pohjan vaikkapa vuorotellen erilaisia orientaatioita hyödyntäen. Esimerkiksi virkkauksen tai neuleen tekniikan opetteluun olisi voinu liittää jonkin sadun tai lorun, jonka avulla silmukoita luotaisiin. Saman tarinan avulla vasta-alkajan olisi ehkä helpompi muistaa luominen myös seuraavalla kerralla.
4. Kummankin kirjoituksen kanssa hyvin samoilla linjoilla. Siajisuuskokemuksien mukaan kentällä opetus on kuitenkin vielä monesti pitkälle juurikin tuota tiedon kaatamista niskaan, mutta toivottavasti opetussuunnitelman idea saataisiin myös mahdollisimman nopeasti mahdollisimman moneen luokkaan saataville. Itsehän siihen voi oman luokan kohdalla vaikuttaa, jos sellainen joskus itsellä on. :-)
Jatkan Papun ja Oskun pohdintoja:
1. Olen myös samaa mieltä siitä, että jokaista orientaatiota on tullut koitettua ja sovellettua. Se on tuonut opintoihin kivaa mielekkyyttä ja vaihtelevuutta. Ehkä itselleni kaikista merkityksellisimmät työt ovat kuitenkin olleet niitä, joissa olen itse saanut valitan jonkin työn oikeaan tarpeeseen. Toisaalta yhdessä tehdyt ongelmanratkaisut (teknologia, ötökkäansa..) ovat mielestäni toimineet oivana ryhmäyttäjänä ja siten taas vahvistaneet meidän kässän porukkaa.
2. Mielestäni orientaatiotavalla ei niinkään ole väliä, vaan kyse on lähinnä tehtävän myymisestä. Siihen puolestaan varmasti vaikuttaa ikätaso ja muut lähtökohdat. Lisäksi kodista löytyvät resurssit tuovat lisähaastetta, samoin etänä kerrottu ohjeistus. Vaikka etänä ohjeistus onkin mahdollista saada tietokoneen ruudulle todella kattavasti, kiitos teknologian. Myös Oskarilta hyvä pointti se, että luovuutta nimenomaan kehitetään siinä, että kotona täytyy tarvittaessa hieman soveltaa. Yhden viikon ekaluokkalaisen kotiopettajana toimineena ja etäopetusta siitä perspektiivistä seuranneena olen toisaalta myös sitä mieltä, että tässä kohdassa tarpeeksi helpot tehtävät toimivat. Kodeissa on varmasti aikamoinen härdelli, jos vanhemmat yrittävät tehdä kotona töitä ja samalla tukea lapsia koulussa. Jos homma on supersoveltavaa, se tarvii suuremmalla todennäköisyydellä enemmän vanhempien tukea ja apua (esim jo tavaroiden etsimisessä) ja tämä taas myös kuormittaa vanhempia jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa. Paljon riippuu tietenkin lähtötasosta ja siitä, millaisiin työskentelytapoihin oppilaat ovat koulussa ja kotona tottuneet. En tarkoita, että sovelluksen suhteen pitäisi olla nollatoleranssi, mutta ehkä suunnittelisin ohjeistuksen niin, että sen voi tehdä melko yksinkertaisilla valmisteluilla tai vaikkapa ulkona luonnonmateriaaleista. Myös 3d-jutut hyvä idis, niinku Papu sano!
3. Pääosin ovat olleet vaihtelevia, mikä on ollut mielestäni kiva. Koen E-rakennuksella tehtyjen töiden palvelleen tarkoitusta paremmin kuin X:llä, mikä on vähän harmi, sillä myös tekstiilityön puolelle olisi mahdollista rakentaa toimivampia tehtävänantoja. Esimerkiksi lankatöihin olisin jokakertaisen kokeilutilkun sijaan rakentanut pohjan vaikkapa vuorotellen erilaisia orientaatioita hyödyntäen. Esimerkiksi virkkauksen tai neuleen tekniikan opetteluun olisi voinu liittää jonkin sadun tai lorun, jonka avulla silmukoita luotaisiin. Saman tarinan avulla vasta-alkajan olisi ehkä helpompi muistaa luominen myös seuraavalla kerralla.
4. Kummankin kirjoituksen kanssa hyvin samoilla linjoilla. Siajisuuskokemuksien mukaan kentällä opetus on kuitenkin vielä monesti pitkälle juurikin tuota tiedon kaatamista niskaan, mutta toivottavasti opetussuunnitelman idea saataisiin myös mahdollisimman nopeasti mahdollisimman moneen luokkaan saataville. Itsehän siihen voi oman luokan kohdalla vaikuttaa, jos sellainen joskus itsellä on. :-)
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Matilda Polojärvi
Keskustelunavaus kysymyksistä
1. Kysymys
Sivuainekokonaisuuden aikana olen päässyt myös kokeilemaan kaikkia orientaatioita. Olen Patrickin kanssa samaa mieltä siinä, että pehmeissä materiaaleissa ilmaisuorientoituminen on ollut helpompaa ja myös ainakin minulle luontaisempaa. Taitojen ja tiedon karttuessa kovien puolella on mielessä pyörinyt myös erilaiset ilmaisuorientoidut työt, olisi esimerkiksi mielenkiintoista kokeilla tehdä laserkoneella itse suunniteltuja koruja.
Muotoiluorientoitunien työ on varmaankin ollut puinen kierrätyslaatikko, jonka ajatus lähti tarpeesta saada keittiön kierrätyssekamelska kuntoon. Tämä kehitti minua pohtimaan tarvittavan esineen ominaisuuksia ja miettimään tilaan sopivia esteettisiä ratkaisuja.
Kuten myös Patrick, teknologiaorientoituminen on jäänyt kaikkein vähimmälle perehtymiselle. Olisi ollut mielenkiintoista yhdistää vaikka sängynpäätyyn valo tai ledejä.
2. Kysymys
Olen Oskarin kanssa samoilla linjoilla siinä, että oppilaat voi ohjata nyt vapaasti päästämään ajatuskensa valloilleen. Etäopetuksen kautta on varmastikin helpompaa keskittyä ilmaisu- tai muotoiluorientoituneeseen käsityöhön kuin teknologiaorientoituneeseen. Ilmaisuorientoituneessa käsityössä oppilaita voi ohjata vaikkapa metsäretkelle tai heille voi antaa runon tai tarinan, josta heidän pitää inspiroitua ja käyttää kotoa löytyviä välineitä luovasti. Myös muotoiluorientoituneessa käsityössä oppilaat voivat tehdä prototyyppejä kotoa löytyvistä tuotteista, vaikkapa niistä vessapaperihylsyistä tai rikkinäisistä tekstiileistä. Teknologiaorientoinut käsityö voi olla kaikkein vaikein, sillä kaikilla ei kotona teknologisiin ilmiöihin tarvittavia välineitä. Sosiaalinen media on kuitenkin nostanut esiin joitakin opettajien tehtäviä, joista osassa ohjeistetaan esimerkiksi kiristämään kodista löytyviä saranoita tai tekemään pyörän keväthuolto. Nämä edellä kuvatut tehtävät vastaavat varmaan teknologiaorientoinutta käsityötä siinä määrin, että niissä perehdytään vaikkapa pyörän eri osien toimintaperiaatteisiin.
3. Kysymys
Kaikki kursseilla annetut tehtävänannot ovat tuntuneet selkeiltä. Ne ovat antaneet tarpeeksi tilaa ideoida itse ja soveltaa parhaaksi näkemällään tavalla. Olen Oskarin kanssa samaa mieltä siinä, että dokumentointi on jäänyt muualla kuin tuoteprojektissa taka-alalle. Olisi ollut hyödyllistä kuvata muidenkin töiden vaiheita tarkemmin, jotta niihin voisi myöhemmin palata tai mahdollisesti käyttää jopa opetuksessa hyödyksi.
4. Kysymys
Patrick ja Oskari olivat hyvin nostaneet pointteja esiin. Lapsia ja nuoria täytyy rohkaista kokeilemaan rohkeasti erilaisia ratkaisuja. Mielestäni toisella videolla todettiin hyvin, kuinka pienet lapset eivät pelkää olla väärässä ja silloin myös uskaltaa kokeilla rohkeasti. Koska jos emme kokeile rohkeasti, emme myöskään keksi mitään uutta. Koulu on herännyt tähän ajatteluun ja haluaa rohkaista lapsia tutkimaan ja kokeilemaan, sillä kaikkeen ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Myös toteamus Picasson sanoista, kuinka lapset ovat syntyneet taitelijoina, mutta haasta on pysyä taiteilijana myös kasvaessa, oli puhutteleva. Opetussuunnitelma yrittää saada lapsien tuoreet ja luovat ajatukset hengissä, eikä puristaa kaikkia väkisin samaan muottiin.
1. Kysymys
Sivuainekokonaisuuden aikana olen päässyt myös kokeilemaan kaikkia orientaatioita. Olen Patrickin kanssa samaa mieltä siinä, että pehmeissä materiaaleissa ilmaisuorientoituminen on ollut helpompaa ja myös ainakin minulle luontaisempaa. Taitojen ja tiedon karttuessa kovien puolella on mielessä pyörinyt myös erilaiset ilmaisuorientoidut työt, olisi esimerkiksi mielenkiintoista kokeilla tehdä laserkoneella itse suunniteltuja koruja.
Muotoiluorientoitunien työ on varmaankin ollut puinen kierrätyslaatikko, jonka ajatus lähti tarpeesta saada keittiön kierrätyssekamelska kuntoon. Tämä kehitti minua pohtimaan tarvittavan esineen ominaisuuksia ja miettimään tilaan sopivia esteettisiä ratkaisuja.
Kuten myös Patrick, teknologiaorientoituminen on jäänyt kaikkein vähimmälle perehtymiselle. Olisi ollut mielenkiintoista yhdistää vaikka sängynpäätyyn valo tai ledejä.
2. Kysymys
Olen Oskarin kanssa samoilla linjoilla siinä, että oppilaat voi ohjata nyt vapaasti päästämään ajatuskensa valloilleen. Etäopetuksen kautta on varmastikin helpompaa keskittyä ilmaisu- tai muotoiluorientoituneeseen käsityöhön kuin teknologiaorientoituneeseen. Ilmaisuorientoituneessa käsityössä oppilaita voi ohjata vaikkapa metsäretkelle tai heille voi antaa runon tai tarinan, josta heidän pitää inspiroitua ja käyttää kotoa löytyviä välineitä luovasti. Myös muotoiluorientoituneessa käsityössä oppilaat voivat tehdä prototyyppejä kotoa löytyvistä tuotteista, vaikkapa niistä vessapaperihylsyistä tai rikkinäisistä tekstiileistä. Teknologiaorientoinut käsityö voi olla kaikkein vaikein, sillä kaikilla ei kotona teknologisiin ilmiöihin tarvittavia välineitä. Sosiaalinen media on kuitenkin nostanut esiin joitakin opettajien tehtäviä, joista osassa ohjeistetaan esimerkiksi kiristämään kodista löytyviä saranoita tai tekemään pyörän keväthuolto. Nämä edellä kuvatut tehtävät vastaavat varmaan teknologiaorientoinutta käsityötä siinä määrin, että niissä perehdytään vaikkapa pyörän eri osien toimintaperiaatteisiin.
3. Kysymys
Kaikki kursseilla annetut tehtävänannot ovat tuntuneet selkeiltä. Ne ovat antaneet tarpeeksi tilaa ideoida itse ja soveltaa parhaaksi näkemällään tavalla. Olen Oskarin kanssa samaa mieltä siinä, että dokumentointi on jäänyt muualla kuin tuoteprojektissa taka-alalle. Olisi ollut hyödyllistä kuvata muidenkin töiden vaiheita tarkemmin, jotta niihin voisi myöhemmin palata tai mahdollisesti käyttää jopa opetuksessa hyödyksi.
4. Kysymys
Patrick ja Oskari olivat hyvin nostaneet pointteja esiin. Lapsia ja nuoria täytyy rohkaista kokeilemaan rohkeasti erilaisia ratkaisuja. Mielestäni toisella videolla todettiin hyvin, kuinka pienet lapset eivät pelkää olla väärässä ja silloin myös uskaltaa kokeilla rohkeasti. Koska jos emme kokeile rohkeasti, emme myöskään keksi mitään uutta. Koulu on herännyt tähän ajatteluun ja haluaa rohkaista lapsia tutkimaan ja kokeilemaan, sillä kaikkeen ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Myös toteamus Picasson sanoista, kuinka lapset ovat syntyneet taitelijoina, mutta haasta on pysyä taiteilijana myös kasvaessa, oli puhutteleva. Opetussuunnitelma yrittää saada lapsien tuoreet ja luovat ajatukset hengissä, eikä puristaa kaikkia väkisin samaan muottiin.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.